Väkevä elämä - Viisaampi mieli, vahvempi keho

Väkevä elämä. Viisaampi mieli. Vahvempi keho.

Hyviä aiheita ja hyviä jaksoja. Mä oon koittanut nimetä sillä tavalla, että siitä otsikosta heti näkee, kuka on vieraana ja mistä jutellaan. On ollut kiva katsoa tuolta tilastoista, että aivan sellaisia kivikautisen vanhoja jaksojakin kuunnellaan jokuisia kymmeniä kertoja joka viikko. Se on hyvä.

Pistä vanhatkin jaksot soiden. Siellähän on 300 plus tuntia hyvää asiaa. Milloin mistäkin.

Tänään me jutellaan vähän ehkä tämmöisestä hybriidi-urheilijan rakentamistesta, mutta kyllä tämä on ihan hybriidi liikkuja. Ne ei tarvitse olla urheilija. Voi olla ihan tämmöinen ihminen, joka haluaa, että on voimaa ja on kestävyyttä.

Miten ihmeessä sellainen tapahtuu? Onko se mahdollista? Pitääkö harrastaa jotain painotuksia sinne suuntaan?

Voiko näitä treenata kenties samassa treenissä? Onko se pakko käydä lenkillä? Onko se pakko käydä pundilla? Pitääkö mitata ja testata ja niin edespäin?

Tuhti menu tässä tänään ja ihan kohta lähdetään pureskelemaan. Katsotaan, mitä tästä syntyy. Kuitenkin ennen kuin otetaan tästä päivän vieras langoille, niin muistutetaan, että Optimal Performance Center löytyy tästä Helsingin Pasilasta Triplan kadun toiselta puolelta.

Tuu tänne voimaalleen umetoimisesti.

Ota vaikka meidän verkkokaupasta jäsenyys. Löytyy tuolta jakson tiedoista.

Tai palkkaa koutsi lähemmukaan pienryhmätreeneihin tai personal training projektiin. Kovasti on, just katsoin tilastoja, reilut 200 ihmistä täällä koko ajan valmennuksessa ympäri vuoden, niin vielä mahtuu muutama.

Ja sitten, jos tuntuu, että teidän työyhteisöön, messuihin, tapahtumaan tai muuhun tykypäivään voisi toimia sellainen ihmisläheinen, mutta kuitenkin ihan näyttöjen perusteella.

Tuva, reno letkeä, luento tai sitten pidempi workshop, että jutellaan ja keskustellaan ja ihmetellään yksilöllisiä eroja siinä, että miten syödä, liikkua, palautua, pitää itseäsi hyvässä kunnossa, niin tökää muuta mailia.

Se on joni.optimalperformance.fi. Kerro vähän, mistä kenkä puristaa ja meikäläinen soittelee takaisin ja katsotaan, miten voidaan sitten olla teille avuksi.

Mutta, Mikael Paajanen.

Tervetuloa.

Morjesta, morjesta ja kiitos.

Sä oot täällä sen takia, koska jokunen viikko takaperin joku Väkevä elämä podcastin vakikuulija ehdotti sua vieraaksi.

Ja kiitos sinulle ehdottaja. En nyt muista, mulla on niin se yksityisviestilaatikko tukossa, että en muista enää kuka olet, mutta kiitos sulle.

Näin muuten kannattaa aina vähän tehdä, jos sulla on joku teema tai sulla on joku vieras, joka voisi tänne Väkevä elämä podiin sopia.

Niin saa laittaa ihan somekanavassa ehdotusta, että kuka olisi hyvä vieras ja mistä aiheesta jutellaan.

Mutta, Mikael, meillä on tuhtimenu. Kerro meille lyhyesti, kuka sä oot ja mitä sä teet ja missä ja niin edespäin.

Joo, no mä oon Mikael ja tota 40-vuotias tommonen perheen isä ja liikunta-alan yrittäjä ja tämmöisestä kumminkin.

Aika rennosti elämästä tykkäävää, että tota ei siellä, vaikka yritetään, niin ei siellä ihan liikaa kuitenkaan vietä tätä duunisaikaa.

Ainakaan viime aikoina oon myös toistaiseksi vielä opiskelija tälleen vanhoille päiville, että mä oon nyt tehnyt pari viime vuotta Jyväskylässäni liikuntatieteitä tai liikuntatieteiden maisteria.

Nyt sitten, että saa vähän titteliä paremmaksi.

No niin, mistä aiheesta?

No se on liikuntabiologia, mutta sitten valmennus.

Ja testausoppi, eli käytännössä niitä, mitä tulee tehtyä työkseen silloin, kun ihan fyysisesti työtä tekee, totta kai.

Työhön kuuluu mailiin ja puhelimeen vastailu sun muun kanssa, että tota.

Mutta joo, tämmöistä.

Sä vaikutat siellä R5-sella. Mikä se ihan koko nimi on?

Se on R5 Athletics and Health.

Kyllä, kyllä.

Se on koko nimi.

Tossa Helsingin metsälääkössä?

Metsälässä me ollaan. Aika lähellä tässä.

Ja kuitenkin tarpeeksi.

Ei nyt ihan kivellä heitä.

Ei, ei. Ei olla kilpailijoita siinä mielessä. Sä olet jäsenistä kyllä.

Kyllä, kyllä.

Hei, jos menee sinne sun Instagram-tiliin tai sinne R5-sen juttuja kattelee, niin siellä mun mielestä testataan ja mitataan paljon.

Siellä on kaikenlaista härveliä ja loikitaan ja tehdään erilaisia testejä.

Miksi testataan?

No kyllä se on kehityksen seurantaa tai sitten.

Tai sitten monethan tulee ihan vaan testiin eikä niitä sitten näy enää välttämättä ikinä tai sitten uudelleen testissä.

Että silloinhan me ei tietenkään niitä sitä kehitystä seurata, mutta ne seurailee itse.

Ja lähtötilanteen kartoittamista kautta sitten ehkä yksi tärkeä, jos mietitään vaikka suoria hapenottotestejä, jotka kuuluu omaa työnkuvaa,

missä selvitetään sitten harjoitusalueet ja kynnykset ja vaikka on maksimaalinen hapenottokyky, niin kyllä se on tosi hyvä työkalu sitten.

Niin kuin lähtee optimoimaan omaa treenaamista.

Että melkein tärkeämpi kuin että saadaan nyt joku arvo, että ollaan siinä tai tässä kunnossa on se, että saadaan työkaluja sitten harjoituksen suunnitteluun ja sama voimapuolella sitten myöskin.

Mutta se ei ole ehkä niin selkeä brändätty paketti vielä kuin joku suora hapenottotesti, joka on aika, jengi tietää, että kun maskipäähän mennään testiin ja näin, niin se maksaa jonkun verran enää.

Mutta sitten ehkä kun kaivetaan voimalevyteisiin ja laaserit ja tuommoista, niin se ei ole niin selvä tuo.

Tässä olisi ehkä tekemistä meillä sitten.

Mitä se niin kuin avaa tätä testaamista vähän vielä lisää?

Testaaminen on semmoinen, että sitä ei ole tässä koko podissa ihan hirveästi pureskeltu lainkaan.

Kerro niin kuin joku, en tiedä, top kolme yleisintä testiä.

Miten ne tehdään ja mitä niistä saa?

Joo, no kestävyyspuolella niin suora hapenottotesti.

Eli juoksu matolla tai fillarilla yleisesti ottaen.

Toki voi tehdä vaikka soutaenkin.

Voisi tehdä meilläkin niin tasataitoina.

Tasatyöntäen suksilla ei ole taiduttu tehdä vielä ikinä.

Sitten totta kai vaikka tämmöinen skijerkokin toimisi siihen.

Mutta se mitä tehdään, niin lähdetään iisisti liikkeelle.

Että ollaan varmasti peruskestävyysalueella.

Hyvin maltillinen startti.

Se voi olla esimerkiksi juoksumatonkin, kun ollaan kävellen.

Yleensä kolmen minuutin välein nostetaan yksi kilso tunnisvauhtia sitten.

Ja otetaan sormen päästä laktaatit ennen kuin siirrytään seuraavaan vauhtiin.

Miten ne otetaan?

Siis niin kuin verikoe?

Joo, se on tämmöinen pikamittari.

Pistetään lansetil sormeen pieni pieni reikä.

Sieltä tulee veripisara.

Ja siihen tökätään tämmöinen pikamittari kiinni.

Sitten laktaatti liuskaa ja saadaan saman tien sitten laktaattiarvoja.

Laktaattien kautta määritetään harjoituskynnykset ja alueet.

Sitten varsinkin Suomen testausopissa.

Toki seurataan koko ajan, kun maski on naamalla, niin hengitys muuttuikin.

No sitten vedetään loppuun asti siinä mielessä,

tai yleensä vedetään, että se voisi jättää myös siihen, että kynnykset on mitattu,

mutta kyllä suuri osa haluaa sitten myös sen maksimaalisen hapenottokyvyn mitata,

joka on tavallaan aeroiminen kapasiteetti, eli kestävyyskunnon tämmöinen ehkä ylärekisterin mittari.

Niin kolme minuuttia, aina kun juostaa tiettyä vauhtia, me jatketaan niin kauan,

aina lisätään se yksi kilso tunnissa kolmen minuutin välein, kunnes ei jakseta enää.

Kuulostaa miellyttävältä.

Joo, ja ihmiset maksaa vielä tästä.

Niin tämä on siis selkeästi tämmöinen ehkä brändätyin tuote,

ja ei siis meidän ansioon mitenkään vaan, mutta jopa meilläkin, että meidät tunnetaan tästä,

ja niitä on käytännössä päivittäin niitä testejä.

No se oli yksi testi vaan siitä aika pitkästi, koska ne nyt on,

siinä on monta osa-aluetta, mitä saadaan yhdessä testistä ja monta työkalua,

mutta sitten muuten niin monet muut kollegat käyttää näitä vielä enemmän,

mutta kyllä voimalevyt kaivetaan aika usein esiin sitten,

ne löytyy myöskin, ja niillä voidaan mitata sitten,

että paljon vaikka ollaan tuotettu voimaa, niin maata kohti tai sitä levyä kohti.

Siis se laitetaan lattialle ja siitä ponkastaan.

Voidaan hypätä, tai sitten se voisi olla vaikka isometrinen maastaveto tai kyykky,

tai joku yhden jalan tietty niväspesifinen kulma, mitä jostain syystä halutaan mitata johonkin lajiin,

ja se on aika tämmöinen turvallinen tapa, vaikka jos mietitään isometristä maksimivoimaa,

niin mitata se ihan ultimaattinen maksimivoiman tuotto,

siitä ilmaa, että tarvitsisi ottaa ykköstä millään, vaikka nyt maastavedos jollekin urheilijalle,

joka missään nimessä ei halua loukkaantua salilla oheistreeniä itse edessä.

Voimalevyt on kovassa käytössä, mutta ei ole siis samalla tavalla sellainen selkeä tuote,

että jengi varaisi, että okei, otetaan sitten voimalevyt ja maksellaan tuosta noin ja noin,

että ne on ehkä valmennuksen tukena sitten, ja se oli kaksi joo, ehkä yksi vielä, mikä voidaan nostaa,

tuolta esille, no mä nostan nyt ihan omasta näkökulmasta, nykyään meillä on tämmöinen lyöntyvoimamittari,

oikeastaan lyöntiteho mittaa, mutta voima kuulostaa ehkä suomen kielellä paremmalta.

- Millä siihen lyödään?

- No ihan voidaan lyödä nyrkillä tai vaikka potkasta tai ehkä joku voisi jollain pesismaallakin lyödä,

mutta mä en tiedä, saisiko sen vaikka pesäpallon sitten harjoitteluun, mutta joo, meillä on kamppailijoita,

paljon käy reenaamassa, että tota, siinä on itsellä jonkinasteinen tausta ja pientä valmennuskokemustakin,

että nykyään lähinnä ohjeissa harjoitteluun, mutta tota, se on ollut kovas käytös nyt myös sitten viime kevään,

kun se ostettiin, että tein itse asiassa mun tutkimuksen graduun liittyen, niin lyöntivoimaan,

niin tota, sitä on kyllä lyöty aika urakalla kanssa, että jos mun Instaa on seurannut, niin välillä on ehkä

saattanut näyttää siltä, että siellä käy pelkkiä kamppailijoita lyömässä.

- Mä laitan sun Instatiilin muuten tuonne jakson,

tietoon sitten, niin ihmiset voi ottaa sieltä seurantaa.

Tuossa, kun ennen kuin sä tulit, me vaihdettiin vähän viestejä,

niin sä puhuit esimerkiksi vaikka harjoituskellojen viisi eri aluetta ja tämmöisiä.

Avaa meille tavallisille sukan kuluttajille, että mitä ne nämä viisi eri aluetta on ja mitä niistä pitäisi tietää?

Miten niitä voi hyödyntää ja niin edespäin?

- Joo, no ensinnäkin joo, näähän saadaan sitten,

että vaikka tämmöisestä suorasta hapenottotestista.

- Miten ne viisi aluetta muuten on täältä?

- No ne on, ensimmäiset kaksi on peruskestävyyttä.

Eli varmaan moni on kuullut PK-harjoittelusta ja peruskestävyydestä ja

kuinka tärkeää se on jne. Jne. ykkös- ja kakkosalue on siis peruskestävyyttä.

Se kakkosalueen yläraja, zone kakkosen yläraja, on peruskestävyyden yläraja.

Että jos lähdetään siitä liikkeelle. Sitten kolmos- ja nelosalue. Voidaan se tapailla enemmän, miltä nämä

tuntuu ja miten niitä voi siitä fiilistellä ja tarviiko käydä testissä.

Kolmonen ja nelonen, vauhtikestävyyttä. Siellä on semmoiset tavallaan vauhdit, se nelosen yläraja.

Siellä tulee sitten anaerobinen kynnys vastaan tämmöisellä ehkä yleisimmällä termistöllä,

vaikka se on ehkä vähän vanhempi termi. Siellä ihan vauhtikestävyyden ylärajalla eli zone nelosen

ylärajalla voidaan vielä suoriutua ehkä joku tunti tai näin sillä intensiteetillä, jos vaan ollaan

totutussa.

Jussi Latvala: Paljonko sillä on sykkeet ihmisille? Mistä voi tietää, että olla siellä?

Jussi Latvala: No se on ehkä kokeilemalla voi tietää, mutta ne on melko korkeat jo, että ne voi olla jopa

vaikka 90 prosenttia maksimisykkeestä. Mutta se voi vaihdella ihmisten kesken aika paljon, että siellä voi olla

70-90 pinnaa. Ja samoin se ensimmäinen kynnys, että zone kakkosen yläraja eli PK:n yläraja, niin se, että

heittäisiin tässä ohjenuoran ikään kuin, että se on näin ja näin monta prosenttia sykkeestä, niin todennäköisesti

monelle menisi ohje.

Jussi Latvala: Kyllä.

Jussi Latvala: Laaja semmoinen skaala siellä. Mutta nämä tavallaan, niin PK-alueella me voidaan olla vaikka

tuntitolkulla, riippuen ihan miten tottuneita ollaan sitten siihen kyseiseen lajiin, mitä tehdään ja näin.

Mutta minäkin vaikka nyt en juurikaan harrasta kestävyyttä, eli padelin jossain muodossa lasketa siihen, niin

kyllähän mä voisin nyt lähteä kävelemään tästä varmaan viisi tuntiakin. Sitten alkaisi varmaan joku polvi ja

lonkka ja näin sanoutua irti. Mutta energiantuotannollisesti voisin varmaan jatkaakin sitä kävelyä muuten.

Mutta sitten tosiaan vauhtikestävyysalue, niin siellä kovemmalla PK-alueella semmoinen tunnin suoritus ja raaka

testihän tietty voisi olla, että tunti, niin kova kuin menee. Mutta sitten vaikka se zone kolmonen vauhtikestävyysalueen,

eli PK-alueen se alempi osa-alue siellä, niin siellä voi mennä vaikka maratoni sitten. Taas kerran, jos siihen on

tottunut, että en lähtisi kyllä itse maratonille tästä. Muut osa-alueet ehkä leikkaisi kiinni. Mutta jos on laji, mihin ollaan totuttu,

niin sitten taas, kun mennään zone nelosen yli, eli mennään anaeroobisen kynnyksen yli, eli toisen laktaattikynnyksen,

niin laktaatit lähtee lapasesta, siinä ne nousee hyvin jyrkästi. Sitten me ollaan maksimikestävyysalueella,

VO2-maksa-alueella, tämmöisellä alueella, missä tehdään kovia intervalleja. Esimerkiksi Cooperin testi menisi

tällä alueella täysin. Happen kulutuksella on edelleen iso rooli, että se on lähinnä aeroobista energiantuottoa, vaikka

ollaankin ylitetty tämmöinen ehkä vähän väärällä termillä anaeroobinen kynnys, joka viittaa siihen, että siellä ehkä happe

ei olisi enää, mutta siellä nousee happamuus koko ajan, hengästyttä ihan sikana, hapottaa, todennäköisesti ketuttaa,

ollaan lainatulla ajalla, että se on muutamien minuuttien intervalli, ehkä kymmenen minuuttia Cooperin testi,

joku tämmöinen, niin sitten alkaa kyllä olla aika tsippiä, on vaan pakko hidastaa tai lopettaa. Nämä on ne alueet,

ja nämä saadaan testattua, niin että niitä ei tavallaan sitten tarvitse arvata tai vaan arvioida, ja sitten niiden kanssa voi

suunnitella treeniin, treenyä pikkasen.

Mistä nämä alueet sillä tavalla muodostuu, että onko ne niin kuin tuleeko ne äidinmaidosta perimänä, voiko niihin vaikuttaa,

vähän huononeeko ne, jos ei tee mitään, voiko niitä kehittää ynnä muuta?

Joo, kaikki varmaan noin pitää paikkansa, mitä sanoit, että varmaan geneettisestikin on aika iso ero siitä,

minkälaiset kestävyysominaisuudet tai vaikka voimaominaisuudet saa, lihassolun jakauma ja näin, mutta voi ilman muuta kehittää,

ja voi myös huonontua, että jos jää täysin inaktiiviseksi, niin varmasti laskee kaikki kestävyyskunnonkin osa-alueet sitten,

ja vaikka ne nyt on eri osa-alueet, niin todennäköisesti teet mitä tahansa kestävyyttä, jos alat sitä tekemään suht säännöllisesti,

niin kyllä se varsinkin, jos lähdetään melko normaalista tai jopa huonosta kondiksesta, niin se kehittää aika lailla kaikkia niitä osa-alueita,

mutta sitten jos haluaa suunnitella vaan tarkemmin ja vähän jaksotella ja näin,

se ei tee aina samaa, niin sitten on ehkä hyvä tietää, että missä ne alueet oikeasti menee,

niin se voi jopa tuoda ehkä motivaatiokin siihen treeniin sitten, kun on vaihtuvuutta ja vaihtelua,

ja sitten myös kun tietää, että mikä kehittäisi ikään kuin mitä, että miksi sitä tehdään,

ja jos mä nyt haluan parantaa vaikka mun kymmenen kilsan juoksuaikaa tai maratonin aikaa,

niin se voi olla aika lailla erilaista harjoittelukin sinne.

Jussi Latvala Välillä törmää sellaisen,

argumenttiin, että varsinkin jos me ajatellaan tämmöistä tavallaista ihmistä, joka nyt tuossa istuu päivät pitkät

ja pyörittää Exceliä tai muutoin elämäarkki on silleen kevyttä, että se ei fyysistä kuntoa kauheasti haasta,

niin sitten jos sellainen haluaa parantaa kestävyyskuntoa, niin välillä näkee, että sanotaan,

että valtavassa ihmisessä menee ihan liian kovaa, että täytyisi mennä hiljempaa, onko näin?

Todennäköisesti, mutta ei välttämättä.

Välttämättä sen takia, etteikö kestävyys parannisi sillä, että menee kovaa ja varsinkin kun ei näe,

niin ei todennäköisesti ala yhtäkkiä treenata kymmenet tuntia viikosta.

Voitaisiin miettiä, että nyt pitää rajoittaa näitä kovireineitä.

Se on ehkä enemmän, että se voi olla, että jos on ollut hyvin inaktiivinen, niin muut paikat ei vaan kestä.

Kyllä mun mielestä saa treenata niin kovaa kuin mistä palautuu, mutta se on taas sitten hyvin yksilöllisesti

ja treenitaustasta riippuen ja arjesta sun muusta.

Mutta jos heitetään nyt vaikka tämmöinen, että yhtäkkiä joku, joka on ollut inaktiivinen,

niin sitten sillä on yhtäkkiä kaksi tuntia aikaa treenaa kestävyyttä viikossa tai sitoutuu siihen.

Jos me mietitään vaikka kuukausi, kaksi eteenpäin, niin kyllä henkilö, joka on tehnyt kovireinejä,

niin sen kondis on kehittynyt siellä kestävyyspuolella enemmän kuin se, joka on käynyt vaan kävelyillä.

Mutta se voi sitten olla, että jos otetaan random ryhmät tuolta vaan ja pistetään reinaa,

että siellä on paljon enemmän dropouttia lopettaneet, jos pistettäisiin, että siellä on kolme intervallitreeniä viikossa.

Voi olla, että jos tavallaan sitä ei rakentaisi hyvin järkevästi,

ja rauhassa nousu johteisesti, niin se loppuisi innostusta ja tulee jotain kipuja tai tämmöistä vastaan, mikä lopettaa.

Siinä mielessä se on tosi hyvä se, että vaan lähtisi liikkeelle ja käveleekin.

Ja huonokuntoinen tyyppi, kun kävelee reippaasti, niin se on jo ihan selkeätä kestävyysreeniä.

Onko siinä muuten joku, meillä on nämä vanhat, kun pitää pystyä puhumaan puskuttamatta nyrkkisiä ja tämmöiset,

kun joku varmaan langoilla on sille, että okei, nyt kiinnostaisi ruveta parantamaan,

antaa vaikka kestävyyskuntoon, mutta mä en jaksa nyt lähteä mihinkään älykello-ostoksille.

Onko joku tällainen, millä voisi omaa puskutusta tai kehon tuntemusta kuuntelemalla ymmärtää, että missä kohtaa mennään?

On. Mä voin avaa niitä vähän vaikeammallakin tekstillä sitten, mutta eikä vastata selkeästi, että on.

Eli niin kuin ollaan peruskestävyysalueella, niin se on aika helppoa se hengittäminen.

Ja jos sä nyt oot lähtenyt kaverin kanssa kävelylle ja näin, niin sä pystyt juttelemaan,

vähän niin kuin me jutellaan nyt, että kyllä se voi välillä mennä sitten vähän tiukemmaksi,

että vähän kuuluu sitä hengittelyä ja näin, mutta siis hyvin helppo jutella,

niin sitten ollaan melko varmasti peruskestävyysalueella.

Tai ainakaan ei ylitetä radikaalisti sitä ensimmäistä laktaattikynnystä.

No sitten kun se ylitetään ja mennään sinne zone 3-4 vauhtikestävyysalueelle,

niin kyllä siellä on selkeästi jo tiheämpi hengitys ja me otetaan enemmän happea keuhkoihin.

Sitä myötä toivottavasti se siirtyy eteenpäin sitä työtä tekeville lihaksillekin sydämen ja verenkierron kautta.

Niin ei se ole niin sujuvaa se juttelu, että varmasti jo kevyemmällä vauhtikestävyysalueella

pystyy X määrän juttelemaan vielä, mutta ei se ehkä kuulosta niin sujuvalti,

että vaikka jos me nyt juostaisiin tässä samalla kun vedetään podcasti,

että sitä olisi niin kiva kuunnella.

Mutta sitten sen toisen laktaattikynnyksen jälkeen ja anakynnyksen jälkeen,

niin taas nousee se hengitystiheys ja se määrä happea, mitä otetaan keuhkoin.

Ja sitten se on jo semmoinen radikaali, että sitä ei varmaan kuuntelisi kukaan enää sitä keskustelua.

Ja se ei toki hirveän kauan jatkuiskaan sitten välttämättä.

Ja siinä on ihan, jos nopeasti avaa vielä sitä, että nämä siis pystytään ihan oikeasti mittaamaan.

Tämmöinen fiilistely, niin sillä pääsee hyvin pitkälle jo, että ei mitään.

Mutta ensimmäinen laktaattikynnys, eli aerobinen kynnys, eli zone kakkosen,

eli peruskestävyyden yläraja, niin se on se kohta, varsinkin Suomen testausopis, kestävyysopis,

niin lähtee nousemaan perustasolle.

Eli ennen sitä laktaatti on junnanut paikallaan.

Ja laktaatti kertoo ehkä siitä, että miten paljon meidän pitää pilkkoa hiilareita ilman happea myös energiaksi mukaan.

No se lähtee siitä pikku nousuun.

Ja samalla me nähdään myös se, että venttilaatio lisääntyy suhteessa hapen kulutukseen.

Ja venttilaatio on se määrä happea, joka käy keuhkoissa.

Eli miten paljon me ollaan hengitetty ilmaa sisään jo.

Ja tota, silloinhan sen voi.

Ihan loogisesti, jos miettii, että tämä on se tieteellinen, niin myös tuntee varmasti siinä omassa hengityksessäkin.

Se on hiukan mennyt syvemmäksi ja mahdollisesti tiheämmäksi.

Sitten se toinen laktaattikynnys, missä laktaatti lähtee lapasesta.

Eli me joudutaan selkeästi enemmän jo ilman happea pilkkoa hiilareita sinne energiaksi.

Niin siellä se tihentyy huomattavasti vielä sitten se hengitys.

Eli miten paljon ilmaa me otetaan keuhkoon.

Eli venttilaatio.

Niin siinä mielessä pystyy tuntemaan kyllä.

No mitä jos me nyt siirrytään päivän varsinaiseen ydinpihviin.

Eli tähän tämmöiseen hybridi-urheiluun.

Hybridi-ihmisen rakentamiseen.

Sillä on voimaa ja sillä on kestävyyttä.

Ei nyt mennä mihinkään, että sä oot joku CrossFit-Euroopan mestari tai pihkää ihan överiksi.

Vaan tämmöinen talouden ihminen, jolla on tavallisen ihmisen murheet ja vastuut kannettavanaan.

Taisi olla hyvässä kunnossa niin, että on kestävyyttä ja on voimaa.

Niin mistä siinä niin kuin lähdetään?

Tämmöinen pieni kysymys tämä.

Joo, no kannattaa tehdä molempia ensinnäkin.

Ja sitten lähdetään siitä, että lähdetään vaan viikkotasolla tekemään niitä molempia.

Ei sitä nyt aluksi tarvitse nähdä.

Jos puhutaan perusliikkujasta ja vaikka jopa olisi aktiiviliikkuja, niin ei välttämättä silloin puhuta, että treenataan mitään kuutta seitsemän kertaakaan viikossa.

Niin siinä ei välttämättä.

Ja treeniä tuu liikaa, että ne olisi liikaa vaikka ristiriidassa toistensa kanssa.

Tai vaikka, että se treeni itsessään tekee sen, että me ei palauduta siitä.

Taas voi olla kaikkia tekijöitä arjessa ja unessa iäneen, mitkä tekee, että ei kestä hirveästi melkein mitään kovaa treeniä.

Mutta se on ehkä asia erikseen sitten.

Mutta jos mietitään, että mistä lähdetään liikkeelle.

Jos lähtisi nullasta, niin silloin hyvin maltillinen startti, että lähtee vaikka siihen, että ottaa pari kävelyä viikossa.

Tai jos haluaa miettiä, että okei, että otetaan oikein härkää sarvis.

Niin voisi olla vaikka joka päivä joku ihan sitten lyhyempikin kävely.

Mutta siinäkin voitaisiin, että vaikka miettii, että no eihän tässä nyt tarvitse kun nollis lähtee, niin pitää ohjelmaa.

Mutta voi itselle rakentaa jonkun progressia ja tavoitteet.

Onko se sitten, että ekona viikkoa, niin kävelemme ihan 10-15 minuuttia päivässä vaan.

Ja siitä sitten pikkuhiljaa lisäillään.

Että sitähän tavallaan, jos se on hyvin pientä ja lyhyttä, niin voi joka päiväkin.

Mutta sitten jos se olisi vaikka pari kertaa viikossa, niin joku kävelylenkki tai sauvakävely.

Iisi pyöräilijä, joku tämmöinen, mikä tuntuu itselle melko helpolta.

Mutta siinä on silti kyllä hyvin paljon hyötyjä kestävyyskondiksen kehittämisen suhteen verrattuna siihen, että ei olla ennen tehty mitään.

Ja siihen mahtuu hyvin mukaan sitten vaikka kaksi kertaa viikossa voimahdettelua.

Ja jos mietitään, että nollista lähdetään, niin koittaisiin miettiä vaikka alkuun, että mikä voisi olla itselle mieluinen tapa tehdä sitä.

Että ei siinä ole mun mielestä niin tärkeää, että no lähdetäänkö maksimin voimalla.

Eli tämmöistä lihasta rakentavalla vähän pitemmillä sarjoilla tai tehdäänkö kestovoima- tai kuntopiirityyppistä.

Että jos joku näistä selkeästi tuntuisi eniten tälleen, että itseä motivoi eniten, niin lähtisi siitä liikkeelle.

Mutta sama homma siinä kanssa, että lähdetään maltilla ja suunnitellaan mieluummin liian easy aloitus.

Niin saa sitä progressiota rakennettua ja todennäköisesti se lisää motivaatiokin tehdä, kunnet aluksi on jo ihan paskana ja feilaa sen treeniänä näin.

Eli maltillinen, rauhallinen startti ja siitä jossain määrin rakentaa semmoista progressioa.

Tärkeää on se, että vaan saapuu paikalle treeniin ja tekee ne.

Säännöllisyys, että sitä ei oikein voita mikään.

Mutta sitten myös, että jos nyt on treenannut enemmänkin, että puhutaan vaikka, mä en tiedä miten paljon esimerkiksi sä reenaat.

Mä nyt oon aika tämmöinen, no toki liikuttua tulee paljon, mutta jos systemaattista pitäisi lisätä,

niin silloin siinä voi tulla jo se, että jos on treeni vähän päivittäin tai harvasen päivän, ne on erilaisia eikä mitään struktuuria,

niin se on ihan ok ja se varmasti ylläpitää kaikki näitä osa-alueita, vähintään siinä kondiksessa, missä ollaan.

Mutta sitten jos halutaan selkeästi lähteä kehittämään jotain, vaikka meikäläisellä se voisi olla kestävyys.

Se voisi ehkä jopa hyödyttää siellä pappojen padelkentällä pikkasen, että olisi vähän parempi kestävyys ja näin.

Joka päivä tee jotain, miten mä otan nyt erikseen, niin silloin mun kannattaisi jaksottaa vähän pois padelista,

ehkä voimaharjoittelu ylläpitoon, että sitä vähennetään vähän, jolloin me raivataan tilaa silleen, että pystyy kestävyyttä tekemään enemmän,

johon mä tekisin sitten jonkun selkeän suunnitelman itselleni, miten edetä.

Ja hyvin todennäköisesti nähtäisikin sitten neljän viikon päästä, kahdeksan viikon päästä, niin sitä, että kondisi on parantunut.

Mutta tässä esimerkissä vaikka omalla kohdalla se vaatisi sen.

Että priorisoi silloin sen kestävyyden, että sitä saa tehtyä tarpeeksi.

Ja mehän ei vaan voida lisäillä treeniä treenin päälle, että se todennäköisesti ei johtaisi hyvää lopputulokseen sitten.

Tämän takia muita pikkasen vähemmälle tai ylläpitoon.

Kuinkas, mä nyt tälle ruuhkavuosi-isänä heti ensimmäisenä nousee näitä tämmöisiä ajankäyttökysymyksiä esiin.

Kuinka pitkä, jos ajatellaan, että

haluaa semmoiseen

aika hyvään kuntoon.

Sä et todennäköisesti voita

mitään kilpailuja, mutta sä oot

fyysisesti hyvässä kunnossa, niin kuinka pitkiä

esimerkiksi vaikka yksi

tämmöinen voimatreeni salilla

tai kestävyys

harjoitus on ajallisesti

suurin piirtein.

Jos sitä tekisi useamman kerran viikossa,

että ajankäyttö...

Sovitaan, että kaksi voimaa, kaksi aerobista.

Joo.

No esimerkiksi se, että jos kaikki nämä olisi tunnin,

niin pääsee hyvin pitkälle. Varmaan helposti

voi olla, että kun kerran on lähtenyt treenaamaan,

niin ehkä se tunti on siihen käytettävissä.

Ymmärrän, että voi olla paljon

kiireisempiäkin henkilöitä sitten,

jotka priorisoi

enemmän työtä ja

luonnollisesti sitten, jos on nyt lapsi ja näin,

niin se on ehkä vähän tämmöinen pakkopriorisointi.

Duuni on ehkä vähän semmoinen kyseenalainen.

Onko se tärkeämpi, kun se on terveys

ja kunto, mutta

jos tunti vedettäisiin,

mutta lyhyempikin varmasti

riittää. Se riippuu niin paljon,

että mitä tekee.

Sen voimareinihan voi suunnitella

kanssa sitten niin

helpoksi, että pääsee

hyvin pienen lämmittelyjälkeen heti kiinni

tavallaan tuttuin liikkeen,

missä ei ole rajoituksia tai mitään kremppavaivoja

ja näin. Ja pääsee heti

tavallaan rykimään.

Jos nyt itsekin menee

kyykkäämään tai jotain tämmöistä,

se vaatii yleensä useammat lämmittelysarjat

ja vähän eri tavalla liikkuvuutta

siihen alkuun. Tämmöinen vanha ja kankea

kaveri ja näin.

Kunnes päästään oikein tiukkaan sarjaan kiinni.

Siinä menee enemmän aikaa kuin, että jos mä päätän

vaikka, että okei, että se on jalkapressi tänään

sitten tai tässä ohjelmassa.

Mitäs semmoisessa, jos ajatellaan,

että nyt kiinnostaa tämmöinen

terveys, hyvinvointi ja suorituskyky

enemmän kuin se, että

näkyykö verisuonet

vatsalihasten päällä ja kuinka

paksu olkavarsio on. Haluaa olla

tämmöinen urheilija.

Mitä semmoisen

punttitreeni voisi pitää sisältä?

Siellä ei varmasti ole

vipunostoja takaolkapäille,

vaan siellä on enemmän jotain

maastaveto, leuaveto,

kykyä tai tämmöisiä.

Varsinkin, jos aika on rajallinen, niin tämmöiset

isommat liikkeet, missä saadaan useampi

lihasryhmä, niin ainakin tykkään itse käyttää.

Ja saa olla toki eri mielipiteitäkin

ja näin. Mutta

usein, jos siellä on maastaveto

tai kyky, leuaveto ja näin, niin

kyllähän me aika montaa lihasryhmää

enemmän siinä harjoitetaan sitten, kun

vaikka polven ojennus

eli reinoita etureitteen laitteessa.

Mitä toki itsekin teen, kun koittaa

saada vähän, varsinkin tuon huonomman

polven ympärille lihaa.

Mutta

ajan käytöllisesti, niin sinne ei välttämättä

saa laitettua

niin montaa eri liikettä. Ja sitten

se ei kannata myöskään ehkä tehdä, jos halutaan

nähdä kehitys, niin mitään sillisoppaa.

Viikon joka treenillä on aina eri liikkeet, ja näin

ei oikein missään välttämättä nähdä kehitystä.

Eli

liikevalikoima,

jos ihan vaan nyt mietitään

tälleen, että ei ole sitten ehkä mitään spesifiä

lajiita enää, mihin reinaa, niin

isot liikkeet kunniaan.

Mutta sitten taas, jos se olisi tämmöinen

kuntoilijatyyppi, jolla on kuitenkin ehkä

tavoite vaikka jossain maratoon, niin se tykkää

juosta, että se on selkeästi siellä mukana ja näin,

niin sittenhän kannattaa se pieni

määrä voimaakin, mitä siellä on, niin

katsoa, että se optimoi

juoksun

tai hyödyttää maksimaalisesti juoksun

unohtamatta tietty tämmöistä yleistä terveyttä

ja näin, että siellä on vaikka leuanvedotkin,

vaikka suoranaisesti ei selkälihaksilin juosta

tai näin poispäin. Mutta

sitten varmistetaan vaikka se, että

pohkeet on tarpeeksi vahvat juoksuun,

missä kumminkin tulee

todella kovat voimat sinne

joka ikisen laskeneella.

Ja näin.

Mitkä muuten, mitkä liikkeet

parantaa juoksu?

Heitä top.

Joo, no siis varmasti olisi parempi

asiantuntijoita kuin meikäläinenkin, mutta kyllä

siinä halutaan varmistaa, että

vaikka pohja on tarpeeksi vahva

ja nilkan seutu, sehän on

jollain lenkillä, niin taskeleet

tulee kumminkin niin jäätävän paljon

ja joka kerta se pitää jarruttaa ja

ponkasta uudelleen liikkeeseen

sieltä takareidet

saa olla vahvat, varmasti

etureidetkin ja sitten lonkan

aluehanurian myöten.

Että

varmasti kauttaaltaan

vahvat koivet

ja sitten tätä myötä

ehkä myös, että keskivartalo,

mutta kyllä usein

tuolla meidänkin saleilla on nähnyt, ja kun urheilufyssaritkin

tuolla touhuu ja näin, niin

tulee puheeksi se, että

esimerkiksi niin monella

juoksua harrastavalla, niin ei välttämättä

riitä se jalko ja

varsinkin vaikka pohkeiden voimatasot

sille, että mitä se juoksu

sitten vaatisi. Mutta joo, en

tosiaan ole siinä asiantuntija, mutta kyllä

mä laittaisin sinne pohkeille

ihan kunnolla voimaa.

Pohkeet kuntoon. Joo, muun muassa näin.

Sitten tietysti

tässä kun me ajatellaan, että

olisi hyvä olla voimaa ja olisi

hyvä olla kestävyyttä, niin herää

se kysymys, että miksi?

Mitä hyötyä

siitä on, että sulla on

sekä voimaa että kestävyyttä?

Eli tavallaan se kysymys, että

auttaako se voima sinne kestävyyteen

ja auttaako se kestävyys sitten jotenkin

sinne voimapuoleen

ja niin edespäin. Ja sitten vielä ajatuksen

siitä, että jos meillä on joku

voimanostaja, joka

haluaa kilpailla

vaikka voimanostossa, niin

sehän on vaan kovia

ykkösiä. Sitten

treenit on ehkä jotain

maks kuutosia, seiskoja,

jotain tämmöisiä. Niin sitten herää

kysymys, että no miksi tämmöisen ihmisen

pitäisi pystyä juokseen

tuntiin? Mitä hyötyä

sitä hänellä on? Ei sen välttämättä tarvitse pystyä

juokseen tuntiin, mutta ei se

missään nimessä varmasti huonoakaan

tekisi. Mutta se tois

hapenotto, eli tämmöinen kestävyys,

kun on

mittari, niin

silleen siedettävällä tasolla, niin varmaan vaikuttaa

elämänlaatu ja siihen myös voimatreenin,

että miten sitä jaksaa tehdä.

Mä voisin kuvitella, että jos

aina niin vaan vetäisi sohvalta

ja autolla salille

ja siitä suunnilleen vaan penkkiin

makoilleen ja taas, ja ei ikinä ottaisi askeleitakaan.

Kyllä se, että se kestävyyskunto

sitten huononee

ja rapistuu, niin varmasti vaikuttaisi

myös siihen, että ei oikein jaksa sitten tehdä niitä

kovin ykkösiäkään, koska niitä varmaan pitää tehdä

aika paljon ja ne on pitkiä, kovia reenejä

nekin. Ja yllättävän paljon

varmasti sielläkin syke nousee

ja tavallaan jossain määrin

pitää olla kestävyyttä, että kestää

ne treenimäärät, mitä siellä on.

Mutta se, että jos nyt

olisi joku voimannostoja, niin

ei sen välttämättä tarvitse väkisi

alkaa parantaa mitään kymmenen kilometriä aikaa

tai miettiä maratonia varsinkaan.

Se saattaisi kyllä hyvinkin, jos siihen

reenaisi NS oikeasti

sitten ja haluaisi siitä suoriutua, niin

voisi kyllä heikentää niitä

voimasta saatuja

tuloksia ja ykkös

suorituksia. Mutta sitten

myös kun kysyit, että miksi molempia

pitää olla ja näin, niin joo, yleinen terveys

ja näin ja varmasti

elämänlaatu on parempi ja sitten

jos nyt vaikka VO2-makselin

maksimia penottoja ja kestävyyskondis

sitä myötä on jollain mallillaan,

niin antaa ihan

tämmöiset

mahdollisuudet ehkä sitten laadukkaampaan

ja pitempään elämään. Mutta se on

nyt tämmöistä ehkä yleistä

leistystä tai ympäripyöreitä,

mutta sitten jos mietitään,

että kestävyys on pääosassa tämmöisellä

kuntoilijalla, miksi se tarvisi voimaa,

niin kyllä se hyvin usein

auttaa järkevästi

tehtynä sitä kestävyyssuoritusta.

Eli vaikka

juoksun taloudellisuus tai pyöräilyn

taloudellisuus voi parantua, kun saadaan voimaa

oikeisiin paikkoihin. Jos siellä on ihan

pikkasen lyhyempi, puhutaan varmaan jostain

millisekunneista, niin vaikka joka ikinen askel

tai jokainen pyöritys

pyörän päällä on vähän helpompi, kun ollaan saatu

maksimivoimaa. Niin kun niitä pyörityksiä

askelia tulee sitten niin paljon,

niin sillä pienelläkin erolla on

merkitystä.

Ja sitten, jos nyt vaan harrastaisi

juoksua eikä ikinä mitään voimaa näin, niin mä

veikkaan, että sitten muualta kropassa lähtee

kyllä rapistumaan sitten ihan

arkielämäänkin voimatasot. Aina joskus

joutuu kumminkin siirtämään jonkun sohvan tai

kantamaan jääkaapin tai muuten

vaan, niin pileissä

tehdään jonkun show-esityksen, niin

se on ihan hyvä, että on sitten

vähän voimaakin.

Tuota, jos tästä nyt

Kela

treeni- ja valmennusskenejä

taaksepäin vaikka

30 vuotta ja

menee internetin keskustelupalstuun,

niin on varma, oliko silloin vielä niitä. Kuitenkin siellä

oli bro science

vahvasti sitä mieltä, että kaikki

se, mitä saavutetaan lenkkipollulla

on salilta pois ja toisinpäin.

Mutta mulle on vähän muodostunut

käsitys, että ei se nyt ihan näin ole.

No ei varmasti, että

itseasiassa mulla ei ole paljon bodan

missä tämä fitnessestä hajuu, mutta

käsityksen mukaan ihan mitä Instassa

seurailee joitain tunteita, niin kyllä ne ihan käy kävelyillä

ja näin. Ne saattaa mieltää

rasvan poltto mielessä. Se on muuten

PK-alue, eli zone ykkönen, kakkonen

on ehkä tehokkain

rasvan polttoalue kanssa. Ja varsinkin

suhteessa siihen, että rasvaa palaisi enemmän

kuin mitä hiilaria palaa, niin ne on

erittäin hyvät alueet. Siinä mielessä

just se, että lähdetään vaikka reippaalle kävelylle,

voi auttaa kiristämään

ilman, että liikaa veisi pois

sitten vaikka siitä seuraavasta voimaharjoittelusta

tai tyhjentäisi energiavarastoja.

Mutta on se,

sitten se voisi olla,

on tutkimuksiikin

paljon ja näin, niin kyllä jos me aina

tehtäisiin

kestävyysharjoitteluja niin, että se on ihan oikea kestävyysharjoitus,

että nyt ei puhuta vaan, että rauhassa poljetaan

salille hetki

tai alkulämmöt tai näin, niin kyllä se

heikentäisi sitä voimasuoritusta

ja se on nyt ihan

loogistakin siinä mielessä, että jos me ollaan väsytetty

itsemme ennen sitä varsinaistreeniä, niin emme ehkä

ihan yhtä hyvin suoriuduta sitten

mutta muuten niin kuin se, että sinne

viikkoon järkevästi ripottelee, vaikka

voima tai lihasmassa olisi

pääosassa, niin kestävyyttä

mukaan, niin todennäköisesti ei haittaa

ollenkaan ja voi varmasti jopa jeesaa

siihen, että voiko saa sen sixpackin esille.

Onko siinä jotain tämmöisiä

jotain välejä, mitä pitäisi olla siinä,

että

sä käyt maanantaina vetää

vaikka puntin tunni,

niin koskaan sitten

OK vetää kestävyysharjoitus.

Ajatellaan, että kroppa kestää

ja se treeni ei ole semmoinen, että sä oot ihan

muhjua. Onko siinä jotain

tämmöisiä? No voi vetää

vaikka seuraavana päivänä tai

jos on aamulla ollut se voima, niin vaikka illalla

kestävyydenkin ja varsinkin jos pysytään vaikka

siellä PK-alueella, niin ollaan aika varman

päällä, että hirveästi ei pitäisi tulla tämmöistä

haittavaikutusta.

Kunhan ne ei ole ehkä peräjälkeä

ja sitten taas peräjälkeäkin

jos olisi, jos jollain on vaan ajallisesti,

että se on pakko, että duunia

on niin hauskaa, sillä on pakko olla

ja näin poispäin

ja eihin, niin kyllähän siis

se ei tarkoita, että ei tulisi hyötyjä, vaikka ne

tekisi putkeen tai vähän yhdistelisi

kestävyystreenin ja voimatreenin, että

se ei ole ehkä vaan niin iso hyöty sitten voimaan

tai kestävyyteen, kun että ne olisi erillään

tai siellä olisi taukoa välissä ja ollaan

palauduttu välissä. Että ajankäytöllisesti

se voi joskus olla sitten jopa järkevää

tehdä ne putkeen, mutta se ei ole ehkä

optimaalinen tapa sitten kehittää, jos on

sitten vaikka jotkut penkkikisat tulossa

firman sisältä tai jotain tämmöistä.

Aivan, joo. Mä just mietin sitä, että

voisin kuvitella, että jollekin

voisi olla mainio sellainen, että se lähtee

vähän tuosta, jos puhutaan nyt tämmöisestä

hyvinvointi, tämmöisestä

perustavallisen ihmisen

hyvästä kunnosta, niin että se lähtee

johonkin puduralle tuossa hölkyttelee

ja sitten se pysähtyy sinne johonkin

ulkokuntosalille ja tekee

neljä sarjaa kyykkyä

ja neljä pystypunnerusta ja sitten

hölköttelee 20 minuuttia kotiin

niin voisi olla tosi mainio

eikä tarvitse pelätä, että

nyt molemmat nollasi toisensa.

Joo, ne ei nollaa toisiaan, että ainoa vaan

toi on

erittäin kannustettava tehdä näin

varsinkin jossain ajankäytöllisesti

ja se on kiva vähän nostella sitten

siinä punttia pururadalla, kun on lämpö päällä

tottakai. Siis se on ainoa,

että tutkimukset on tutkimuksia.

Jos sitten olisi toinen ryhmä, joka tulisi sinne

Teslalla pururadan viereen ja nostelisi

niin niillä olisi sitten

voimahyödyt todennäköisesti neljän tai kahdeksan

viikon päästä isommat kuin näillä toisilla, mutta

kaikki olisi parantanut kuitenkin kaikki

mutta toki nämä, jotka tulee Teslalle nostelemaan punttia

ne ei olisi parantanut kestävyyttä todennäköisesti

siinä. Niin taas jos

ajankäytöllisesti, niin ei

muuten mitään Tesloa vastaa, mutta

ajankäytöllisesti, jos

ne pitää tehdä putkeja näin, niin

kyllä se parantaa molempia näitä osa-alueita.

Sitten jos aikaa on

silleen, että siihen voi jättää palautumista väliin

saman päivän sisään,

toki me normikuntoilla, että

eihän me hirveästi välttämättä kyllä

kahta treeniä päivää tehdä, että sitä ei tarvitse niin usein

miettiä. Jos mä tänään nyt teen

puntin, se on mulle ihan tuttu ja mikä äärimmäisen

uusi tai raskas juttu, niin mä voin ihan hyvin huomentaa

kestävyyttä

ja todennäköisesti ihan tiukankin kestävyyden.

Tuossa oli aikaisemmin puhetta

siitä jaksotuksesta

ja painotuksesta

niin edespäin, niin heitä jotain

konkreettisia esimerkkejä. Sä ajattelet, että

mä väännän vaikka

kolme koko groban

punttia viikossa ja sitten

muu liikunta

on, niin kuin se on,

auttamatta liian vähäistä. Siitä ei pääse

oikein mihinkään. Varsinkin

kestävyyspuoli

on ihan alamittaista

ja niin edespäin. Sä ajattelet, että mulla on

tässä voimaa jonkun verran

ja nyt mä haluaisin, että

musta tulisi tämmöinen hybridiurheilija.

Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä?

Tämä on mielenkiintoinen. Mä

voisin alustaa muutamalla

kysymyksellä. Tuntuuko ensinnäkin, että

golfkentällä, niin auttaisiko

siellä sun oman fiiliksen mukaan, että olisi

kestävyyttä enemmän vai onko se niin kuin, että siellä

ei välttämättä tarvitsisi siihen hommaan?

Kyllä mä uskon, että

se varmasti

auttaisi, koska siinähän tulee sitä

kävelyä, sitten sä vedät perässä

sitä kärryä, niin siinä tulee

se joku

11 kilometriä suurin piirtein.

Kyllä mä sen siellä viimeisellä

kolmella reijällä tunnen

kropassa, että en mä ihan yhtä

freesi ole kuin ensimmäisellä kolmella

väylällä. Varmasti voisi olla.

Se voisi hyödyntää sitten tähän

sun oletettuun päälajiin

vaikka nyt ei tästä keskusteltu.

Mä olet ja Instastat. Soitaan, että mä oon golfi.

Golf on ammattilainen yksi tähti.

Sitten jos miettii, niin

voimailu on lähellä sydäntä ja näin, niin

ootko sä joskus

ollut vaikka viikon kaksi vähän niin kuin

pois salilta

joko pakon edestä tai sitten

muuten vaan? Joo.

Ja kun oot tullut takaisin ja taas lähtenyt

liikkeelle, niin on ehkä ihan aluksi ei

lähetä suoraan hakemaan uutta maksimia tänään,

mutta onko suunnilleen pysynyt ne tulokset vai

onko se täysin romahtanut viikossa kahdessa?

Että siellä on oi oi, että nyt on lähtenyt

penkistä 50 kiloa tai no ei nyt niin paljon.

Ei, kyllä siinä ehkä ollaan niin kuin

kaksi treeniä ja ollaan

taas takaisin. Joo. No niin, no tämä oli

pohjustuksena. Niin sun kohdalla esimerkiksi

tehtäisiin näin, että jos todetaan nyt, että

halutaan kestävyyttä lisää

ja se voisi jopa hyödyntää

sitten golfissakin jossain määrin,

niin me vähennettäisiin

sun voimailuihin pikkasen.

Että viikkotasolla siellä voisi olla yksi treeni tai

sitten kaksi vähän lyhyempää, kun mihin oot

tottunut. Hyvin pienellä

määrällä voidaan ylläpitää X aikaa,

siis monta monta viikkoa, varmaan siis

ehkä meidän taso sille

kuntoilijoille, niin kuukausiikin

sitä, että miten se voima pysyy siellä.

Ja sun pitää vaan

tulla ehkä vain niin siihen, että sä

uskot sen, että sieltä ei romahda ne

voimatasot. Mutta se, että jos me saataisiin, että siellä

olisi kaksi puolikasta treeniä tai yksi kokonainen

viikos, niin se raivaisi tilaa

sitten sille kestävyydelle.

Ja tota, sitten

riippuen nyt, että

miten paljon on aikaa panostaa, niin me

laittaisiin sulle kaksi tai kolme kertaa

viikossa. Ja me lähettäisiin ehkä

sitten jollain semmoisen

laajel, mikä sulle on tuttu tuolta kestävyyden puolelta,

mutta intervallein liikenteeseen.

Koska tässä kuitenkaan ei ole

sitten ajatus ehkä rakentaa vuosi

tuolla, kun nousujohteista, progressivista ohjelmaa

ja ei ole välttämättä aikaa ja

haluu mihinkään hirveän pitkiä PK

volyymeihin, jos sitä rakennetaan viikossa

toisella yhtäkkiä, olisi vain kahdeksan tuntia

viikossa matalatehosta. Niin me lähettäisiin

kyllä hyökkää ehkä sitten sun kohdalla sinne

kestävyyskunnon yläpäähän

ja kun siitä on lukuisia ja lukuisia

tutkimuksia, että ihan kolmessa neljäs viikossa

niin voidaan saada aika kovin hyöty irti.

Ja intervalliharjoittelu.

Intervalliharjoittelu ja mentäisiin sinne vaikka

zone vitosen puolelle, että ihan

toisenkin laktat kynnyksen yli

joo ja oletus

sitten tämmöisellä treenillä tehtäisiin vähintään

se kaksi kertaa viikossa, mikä on raivattu salilta

pois tai sitten jopa hetken

päästä kolmeen

oletusarvoisesti, niin

apenottokyky paranisi

ja tota ehkä

muutkin kestävyysominaisuudet siellä

ja jos vaikka oltaisiin testattu jollain

heitetään nyt, että sä olisit juossut ja

olisit päässyt vaikka 13-14

kilsoa tunnissa siinä

testin lopussa ennen tätä jaksoa

niin ehkä me päästäisiin sitten jo 14-15

kilsoa tunnissa, että se ihan konkreettisesti

näkyisi siinä vauhdissa ja intensiteetissä.

Kolmessa

neljäs viikossa

sulla nousisi

todennäköisesti

kestävyyskondis,

punttitulokset ei tippuisi

juurikaan, ne on ylläpidossa siellä

ja tämän jälkeen voitaisiin taas

palata siihen, että puntti pääosaan

ja kestävyys johonkin pikku

ylläpitoon, että

se voisi olla, että kerran viikossa tai kerran

joka toinen viikko tulee joku jopa lyhyempi

kuin yksi niistä sun silloin

kolmista treeneistä, mitä laitettiin tai kahdesta

ja sillä ylläpidettäisiin aika pitkään

ja sitten voitaisiin katsoa ehkä, että

okei, lyödäänkö jotain kävelylenkkiä

tähän vielä mukaan voiman kylkeen

joka on hyvin vähän pois

sitten mistään voimaharjoittelusta

Jussi Latvala Kauanko tämmöinen

mitä sä äsken kuvasit, niin suurin piirtein

kestää? Jussi Latvala Mä laittaisin sulle

neljän viikon jakson

ja sitten ideaalitilanteessa niin jollain

testattaisiin, että se on aina mukava todeta

että se kondis on parantunut ja tietty

mistä ollaan lähdetty

Jussi Latvala Joo, joo, ja siis se

tietysti se nyt riippuu, että

missä somekuplassa kukin

liikkuu, mutta aika monella on

sellainen vähän sellainen mittaus alle

alergia, että ei huvita yhtään

Mun mielestä

tietysti

mikään pakko ei ole mitata, mutta kyllä mä näen, että

se

mittaaminen voi

olla paikallaan silloin, että sä tiedät

vähän tarkemmin, että

mikä

kaipaa eniten

kohennusta, mikä on

pahiten solmussa, ja sitten

kun sitä

mittausta, tehdään säännöllisesti

asioita, ne on joku fiksuinen mietintä

ja sitten kun sä mittaat uudestaan, niin sä näet

ihan selkeästi, kuinka tämä kehittyy,

varsinkin kun se kehitys sitten sen

ihmisen omasta kokemuksesta

käsin tapahtuu tosi hitaasti.

Sitten kun se tapahtuu hitaasti,

niin sitä ei välttämättä huomaa.

Sitten kun sä pystyt näkemään ihan numeroista, että

hei, näetkö viidessä viikossa, että tämä on mennyt

tosi paljon eteenpäin.

Ja mä näen myös sitten senkin, että

jos nähdään sieltä

mittaustuloksesta, että mikään ei ole mennyt

parempaan suuntaan. Sitten me tiedetään, että jotain, mitä me tässä tehtiin, ei toiminut.

Ja sitten tiedetään, että

no ainakaan tämä ei toimi,

niin mitä sitten pitää kokeilla toisin.

Muuten se saattaa olla semmoista sumussa haahuilua,

kokeilemaan yhtä ja toista,

mutta mikä ei näytä toimivaan ja niin edespäin.

Kyllä mä olen tämmöinen pro-mittaus.

Joo, joo. Ja kun sen ei välttämättä

tarvitse olla sitä, että tulee

kuukauden sisällä kaksi kertaa

tekee aika kalliin hapenottotestin,

missä on kaikki renselit kiinni sitten.

Että se, että itse

alkuun teet jonkinlaisen vaikka juoksun

testin,

ihan juoksumatolla tai ulkona.

Juoksumatta on siinä mielessä hyvä, että se vauhti

on just eikä melkein ja sitten toistat sen testin

tietty samalla matolla. Se voi olla, että itse

tekee semmoisen vaikka, että kolmen minuutin välein

nostaa tai miksei minuutin välein.

No sitten, kun sä reenaat, sähän lyöt

siinäkin ideaalitilanteessa aina

ylös ne vauhdit, milloin menty, tai

noudatetaan suunnitelmaa ja

hyvin todennäköisesti ne paranee ihan

reeneissäkin. Voidaan todeta, että all right, mä juoksin

nuo intervallit, vaikka jos ne oli kolme minuuttia,

niin 12 kilsoa tunnissa

ekoil viikoil meni kaikki läpi.

Nyt alkaa vauhti olla yli 13

kilsoa tunnissa, niin se on aika iso hyppäys

eteenpäin ja jopa ilman, että

ollaan varsinaisessa testipäivää tehty,

missä kaikki kulminoituu yhteen päivään

ja voi olla huonot työunet ja näin.

Kans se, että siinä mielessä

sykkeen vauhdin seuranta, jos me nyt juostais,

niin on erinomainen siihen, ettei sokeudu

sille omalle kehitykselle.

Jotain, millä voidaan mitata. Salihan on

siinä mielessä mukavaa, että sen tietää aika hyvin,

että paljonko siellä nousee ja nouseeko

kaksi kiloa enemmän tai vähemmän.

Kyllä näin.

Sehän on totta, että

jos me halutaan lisää

voimaa, niin se ei ole,

jos ajatellaan, että tehdään tuossa

salilla jotain, niin se ei ole ihan niin justiinsa,

että teetkö sinä nyt

levytangolla vai käsipainolla

vai työnnätkö sinä kelkkaan,

kunhan se on raskasta ja se on

riittävän kovaa ja siitä tulee riittävän

säännöllistä ja näin. Mutta onko kestävä,

siis touhussa, onko sillä väliä, että

käykö minä hiihtämässä vai uimassa vai

korista pelaamassa vai mitä?

Tuo on hyvä kysymys kyllä ja hyvä, että nostit

esille. Sillä on väliä.

Sillä on väliä, että

kehitys on

jossain määrin tai joskus

aika paljonkin laji

tai jopa voi olla raaja

kohtaista.

Jos olisit ottanut

nyt sitten hyvät

nousujohteiset treenit ja kehittynyt

vaikka juoksussa, niin se ei välttämättä

näkyisi millään tavalla pyörätestissä

tehty. Eri lihasryhmät

ja vähän mekanismit, mitkä siellä on duunissa

ja juoksussa, niin koko kroppa

liikkuu ja tulee se iskutuselementtikin

ja näin ja pyörällä sitten istutaan ja

pyörittää kampeen

ja usein meille,

jotka ei ole pyöräilyt tosi paljon,

niin se on etureides, missä alkaa lähinnä tuntua

sitten ennen kuin edes hengitys

heittäisi kiinni ja taas juoksussa, niin

sitä ei välttämättä lihaksista selkeästi tunne

ja sitten se on ehkä enemmän hengityksestä,

mutta joo siis

näitä on tutkittu

ja ne ei siirry, vaikka pyörä

juoksuun juoksupyörää hirveän tehokkaasti.

Sitäkin

on tutkittu, että pyörällä jos tehdään kovin

intervalleja, se siirtyy juoksuun paremmin

kun taas sitten

jos tehtäisiin

PK:ta vaan.

Tämmöinen tutkimus

oli tässä McGarlen klassikkokirjassa

Exercise Physiology,

joka löytyy kaikkien ainakin liikuntaa

lukeneiden hyllystä,

mutta se on eri juttu, että onko kukaan lukenut

sitä oikeasti läpi, se on helvetin paksu.

Mutta siellä oli

uintiin tehtiin interventio

ja ne testasi uinnishapenottokyvyn

ja juoksumatolla, mutta ne teki treenit

uiden.

Mä heitän ulkomuistit nyt, mutta

11 prosenttia parani uinnin hapenottokyky

uimalla ja samanaikaisesti

se siirtyi juoksumatolle

yhden tai puolentoista prosentin parannuksena.

Niin taas, että tämä ei ole vaan

mun kokemus tai höpinää,

niin näitä on tutkittu myös.

All right. Hei,

mitä sitten muutamia

muuttujia, mulla aina kun tässä on

vieras jutulla, niin mulle tulee heti

mieleen, että mitä

kuulijat aina

jälkeenpäin kysyy. Olisi ollut kiva, kun olisi

puhuttu siitä ja tästä. No nyt kysytään.

Vaikuttaako ikä

tähän treenaamiseen? Mutulla voisi

sanoa, että jos on 25

tai 55, niin siinä on vähän

jotain eroa. Ajattelen, että mä haluan vetää

voimaa ja kestävyyttä.

Joo, on se varmaan iso ero siinä palautumisessa,

että ei ole

mitään prosentteja heittää tai suoraan

viitata mihinkään

ehkä tutkimuksiin.

Eikä siitä välttämättä mikään yksittäinen tutkimus

mitään kokonaiskuvaa antaiskaan, mutta

varmasti palautumisessa on eroa.

Silloin mä oon ollut huonommassa kondiksessa

vaikka kaksikymppisenä kuin mitä mä oon nyt,

mutta kyllä sitä silloin on silti

palautunut nopeammin

vähän kaikesta, mitä on tehnyt.

Olisi ollut varmasti edesottamukset

paremmat silloin.

Totta kai treenaa

enemmän kuin mitä nyt on sitten nelikymppisenä.

Mutta muuten

se, mikä on hyvä tietoa,

että me voidaan kehittää kondista niin voimaa

kuin kestävyyspuolta, niin hyvinkin

pitkälle.

Koulussakin

yliopistossa

joku kurssi oli

tässä, missä oli

semmoinen hieno kaava, että

miten ennen luultiin, ennen kuin on ollut

ehkä tämä salikulttuuri.

Vaikka mitä meidän isoäidit

ja isoisät, niin eihän harva niistä on varmaan

käynyt edes kuntosalilla.

Sitten nykyään meidän äidit

ja isät käykin kyllä ja näin.

Meidän sukupuolessa varmaan useampi ja useampi

vanhanakin. Mutta joo, silloin

luultiin, että okei, että siellä mennään 340 yli,

niin se on hyvin rankka

semmoinen käyrä alaspäin

kondiksessa sitten. Ja sitten siinä oli piirretty,

että nykyajan tiedon mukaan

se käyrä menikin jonnekin

780, mutta se on siitä kiinni, että

mitä itse tekee ja miten treenaa. Mutta pystyy

ylläpitämään ja pystyy

kehittämäänkin.

Huomattavasti

meitäkin vanhemmalle jälleen.

Joo, joo.

Aika paljohan pystyy

vaikuttaa siihen

alamäen jyrkkyyteen, mitä

se on, kun ikä alkaa tulemaan.

Ja sehän, niin kuin sanoit,

että voi olla nelikymppisenä

ihan hyvässä kunnossakin.

Varsinkin, jos sä oot nyt

35, sovitaan.

Ja sitten sä oot huonossa

kunnossa. Kyllä sä voit olla jo

vuoden päästä

paljon paremmassa kunnossa kuin tänään.

Ja kymmenen vuoden päästä. Se ei ole semmoinen

täysin holtiton alamäki, mihinkään ei voi

ollenkaan vaikuttaa.

On ihan päinvastoin.

Juu, juu. Ja sehän voi olla, että

jos kaveriporukassa tällä hetkellä oot siellä

aiskin ja huonokuntosin ja näin, niin se voi olla

todellakin vuoden päästä, että sä oot

kovimmassa kunnossa siellä peruskaveriporukassa.

Että hyvin nopeasti

voi kääntää kurssin kyllä, jos

lähtee säännöllisesti tekemään.

Joo, joo. Se mikä on ollut hauskaa tässä, kun

sosiaalisen median kautta,

kauanko se nyt on ollut olemassa,

2000, ehkä kymmenen vuotta vaikka,

reilut, 15, niin

kun on voinut seurata

oman ikäisten ystävien

elämänkaarta tästä nyt vaikka

15 vuotta, niin

miten kun joku innostuu jostain

lajista, niin semmoinen

osaa jossain tämmöisessä piirikunnallisessa

kilpailumielessä, mutta ei

mitään sen kovempaa, mutta kuitenkin joku

tietysti niin kuin extreme

tapaukset, niin kuin joku triatlon, mutta sitten

joku voi innostua vaikka

ryhmäliikunnasta, ja sitten tulee ryhmäliikuntavetäjä

tai crossfitti tai

hydrox, mitä näitä nyt sitten

onkaan. Niin kuinka paljon se

muuttaa ihmisen sitä fyysistä

kuntoa ja jaksamista ja tämmöistä.

Joo, ja voi ihan siis se ulkomuoto

saattaa nuorentua silmissä.

Niin, vaikka ikä on siis tullut 15 vuotta

lisää. Kyllä. Eli tavallaan

jos ei olisi mitään tehnyt, niin olisi varmasti mennyt huonompaan

kuntoon. Joo. Mutta nyt on vaan mennyt

parempaan kuntoon. Joo, siis pikkuisen

voi varmaan kääntää siinä mielessä kelloa taaksepäin.

Varsinkin tämä on positiivinen asia niille, jotka

nyt liikkuu liian vähän, jos niin kuin sun kuulijakunnassa

semmoisia nyt olisi, niin siinä kun

lähtee liikkeelle ja näin, niin siis

tämä nyt on liioittelu, mutta voi jopa

nuortua siihen, mistä lähtee, niin

aluksi hetkellisesti. Että ei nyt tietty

sillain, että vuosivuodelta nuortuu, mutta kuitenkin.

Kyllä.

Sitten ikä. Entä

sukupuoli?

Niin kuin tarkoitan sitä,

että mä muistan, että on ainakin jotain semmoisia

muista nähneeni, että esimerkiksi niin kuin

naiset voi treenata

enemmän.

Se liittyy johonkin semmoiseen, että ne voi vaan

niin kuin, voi paukuttaa

niin kuin kymmenen treenin viikkoa siinä, että

mies voi vaikka kahdeksan tai

jotain. Mä en muista, mihinkä se ihan muuttujaan

liittyy, mutta kuitenkin, onko tässä jotain eroa?

Joo, en osaa sanoa

tohon niin kuin kymmeneen ja

paljon naiset pystyisi enemmän, jos

se näin on. Sehän voi olla, että se on ollut jollekin tietylle

treenille tai osa-alueelle kanssa.

Voisi olla voimatreeni. Joo, mutta

niin, voisiko liittyä siihen, että

ehkä siellä on sitä absoluuttisesti pienemmät

kuormat. Mutta siinkin siis

biologisia eroja tietty on, varsinkin

ehkä voimapuolella.

Joitain yläkropas enemmän kuin

alakropas, taas kerran en ole spesialisti

nyt, että lähtisin heittämään lukemia, mutta

muuten, niin siis mä oletan,

että se, että suunnilleen

miten voi lähteä liikkeelle ja miten voi

treenata, niin puhutaan aika samoista. Sitten

tietty naisilla on omia tämmöisiä naisten

oireita, mitä pitää ottaa huomioon,

vaikka kuukausitasolla sun muita,

missä on varmaan hyvä, että on tietty,

että on sitten erikseen siitä. Mutta kyllä muuten,

niin jos mietitään, että nyt vaikka

noita kamppailijoita, mitä meillä on, tai mulla

on ollut valmennuksessa ja seuran

nuoheissa, treenien kehitys ja näin, niin

aika samalla tavalla voidaan hyökätä

kiinni siihen

kakkuun kyllä sitten.

Eli ei ole niin.

Ei voi oikein mennä

sukupuolen eikä iän taakse.

Kaikki voi tehdä.

Kyllä mä näin sanoisin, että varmasti joo

löytyy sitten, kun me aletaan kaivamaan ja me nähdään, että

joku spesifi tietää, niin eroja

kyllä, mutta joo. Pääsääntöisesti?

Pääsääntöisesti joo, ei muuta kuin treeniin vaan joo.

Tota, no

tää on ollut aika paljon

treenipainotusta, mutta onko

sulla mitään tämmösiä myrkki-

tai peukalasääntöjä tähän

ravitsemukseen tai

palautumiseen, eli muun muassa

uneen ja muuta. Mitäs niille, jos haluaa

olla tällainen hybridi-ihminen?

Kannattaa palautua.

Se, että jos nukkuu huonosti,

syystä tai toisesta, niin

varmasti voi kyllä pilata sen jaksamisen ja

palautumisen ja näin, että on varmasti

hyvin tärkeä elementti.

Ainakin, jos sille on itse

tehtävissä jotain, niin kannattaa huolehtia siitä,

että nukkuisi tarpeeksi. Varsinkin, jos lisää

treeniä. Ei kannata

vieroksun, jos on mahdollista, niin päikkäreiden

ottamiseenkaan enää, että jos

semmoinen mahdollisuus on. Mutta