Lauantaikerho

Millä tavalla sä huomaat, että jälleen on yhdet vaalit lähestymässä?

Vihdoin on taas vaalit. Edellisistä on jotain yhdeksän kuukautta.

Mun mielestä parasta on, ja tää on myös selkein merkki, on se kun poliitikot tulee tavallisen kansan pariin.

Eli tuolla Itä-Helsinkiläisellä metroasemilla poliitikot on niin sanotusti Hesarikielelle jalkautuneet jakamaan flyereita.

Se on mun mielestä tosi lämmittävä ja mä otan sen vähän niin kuin henkilökohtaisesti, että on siellä mua vastassa.

Veera, mikä sulle on varma vaalikevään merkki?

No se on se, kun poliitikot alkaa tulemaan tosi herkästi linjoja pitkin meidän jutuista,

jos he kokee, että he on niin kuin vähänkään kieltäisessä valossa niissä esillä.

Mun ehkä lemppari esimerkki on viime kuntavaaleista.

Meillä oli sellainen karttagrafiikka, jossa oli bugi ja ehdokas ei löytänyt itseään siitä.

Olitteko te tarkoituksellisesti jättänyt sen pois?

No ei oltu tarkoituksella jätetty pois. Tämä olisi siis ihan rehellinen bugi.

Mutta hän oli sitten sitä mieltä, että Helsingin Sanomilla on agenda.

Hänen puoluettaan vastaan.

Tästä ja muista aiheista puhutaan tänään lauantai-kerhossa.

Tervetuloa seuraan.

Tervetuloa lauantai-kerhoon politiikkapodcastiin, jossa käsitellään lähestyviä kunta- ja aluevaaleja.

Me ollaan Hesarin politiikan toimittajat Veera Paananen ja Milla Palkoaho.

Ja me ollaan täällä teidän kanssa keskustelemassa näistä vaaleista.

Täällä toimituksessa on luultua, että me yritetään olla ironisia, kun me kutsutaan näitä Suomen seksikkäimmiksi vaaleiksi.

Mutta nyt ihan oikeasti puhutaan vaaleista, joissa kosketetaan jokaista suomalaista.

Perussuomalaiset kutsuu alue- ja kuntavaaleja lähivaaleiksi.

Ja mä oon kyllä ihan valmis ottamaan tämän termin käyttöön, koska nyt tullaan todella lähelle ihmisten arkeen.

Näin on.

Näissä vaaleissa päätetään muun muassa siitä, kuinka paljon kaupunkiin rakennetaan uusia asioita.

Ja miten sote-palveluihin uppoavat miljardit käytetään.

Tänä vuonna tosiaan äänestäjille on sellaista nannaa tiedossa, että sunnuntaina huhtikuun 13. päivä päästään äänestämään kaksissa vaaleissa.

Siis kaikkialla paitsi Helsingissä, jossa ei valita erikseen alueen valtuustoa.

Ennen kuin me mennään päivän isoon aiheeseen, joka sekin koskee Helsinkiä, niin otetaan lyhyt katsaus siihen, miten vaalit on tällä viikolla näkyneet mediassa.

Meidän kollega, kaupunkitoimittaja Maria Salomaa teki tällä viikolla perkauksen siitä, ketkä Helsingin kaupunginvaltuutetut on olleet eniten läsnä ja eniten poissa kokouksista.

Tässä selvityksessä kävi ilmi, että kaikkein ahkerimmin siellä valtuustossa on olleet paikalla

Vasemmistoliiton apulaispormestari Paavo Arhinmäki, demareiden Ville Jalovaara, vihreiden Otso Kivekäs, RKPn Björn Monsson, keskustantierhi Peltokorpi ja kokoomuksen apulaispormestari Daniel Sasonoff.

Kiitos.

He olivat olleet läsnä siis jokaisessa kokouksessa.

Mutta sitten taas täällä poissaolollistan kärjessä olivat Vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmed, kokoomuksen Mia Nykot Peltola, vihreiden Alviin Alametse ja perussuomalaisten Pirkko Ruohonen Lerner.

Tämä oli minulle vähän järkytys.

Minä nimittäin olen seurannut viime kesään asti Helsingin kaupunginvaltuusto ja istuin pari vuotta siellä melkein joka kokouksessa.

Enkä minä ollut edes huomannut, että Pirkko Ruohonen Lerner on Helsingissä kaupunginvaltuutettu.

En tiedä kummalle tämä on.

Sitten nolompaa minulle vai Ruohonen Lernerille.

Eikä ollut kyllä vaikea arvata noita eniten läsnä olleitakaan.

Se ei nimittäin ole valtuustokokous ollenkaan, jos ei siellä Björn Monsson tai Paavo Arhinmäki vähän muistele lapsuuttaan.

Veera, sinäkin seurasit pitkään kaupunginvaltuustoa. Kuulostaako sinusta noita tilastot tutulta?

Kuulostaa.

Siis just noin Arhinmäen lapsuusmuistelut Länsi-Pasilassa.

Minun muistoissa myös Ville Jalovaara ja Otso Kivekäs piti suunnilleen puolet.

Kaikista puheenvuoroista. He olivat siis aina äänessä siellä.

Tällaisissa tilastoissa näkyy tietysti se, että erityisesti Euroopan parlamentaarikoille läsnäolo valtuustossa on vaikeaa.

Ruohonen Lerner ja Alametsä ovat siis olleet meppejä tässä tällä kaudella ja asuneet siellä Brysselissä.

Ja varmaan on syytä todeta tässä vaiheessa siis myös se, että eihän se toki niin ole, että valtuutettujen työ tapahtuisi siellä valtuustossa.

Jotenkin kokonaan.

Tai edes mitenkään ensisijaisesti.

Että kyllähän sitä työtä tehdään lautakunnissa ja tietysti epävirallisissa keskusteluissa ja ryhmien välisissä neuvotteluissa.

Täytyy kyllä sanoa, että kun Alviina Alametsä tällä hetkellä rakennuttaa parhaillaan taloa Tampereelle puolisonsa kanssa, joka taas just valittiin Tampereella apulaispormestariksi,

niin on kyllä mielenkiintoista nähdä hänet uudestaan Helsingin vihreiden listalla.

Mutta Helsingin valtuustossa on katto korkealla ja seinät leveällä.

Että onhan siellä tällä kaudella istunut myös kaksi sipolaista harkimoa.

Joo, jep, näin on.

Sitten toisenlainen esimerkki.

Tampereella aiemmin valtuustossa istunut vihreiden Iiris Suomella, niin hänhän teki just sen ratkaisun, että hän sitten siirtyi tänne Helsinkiin ehdolle, koska hänen perheensä on täällä.

Hän de facto asuu täällä.

Nyt sitten sekä hän että hänen puolisonsa on Helsingin valtuustossa ehdolla, mutta eri puolueista, mikä on musta aina jotenkin aika hauskaa.

Suomella puoliso Matti Parpala on siis kokoomus.

Mennäänkö sitten meidän isoon aiheeseen tänään?

Mutta pysytään täällä Helsingissä.

Eli tänään meidän aiheena on Helsingin kuntavaalien asetelmat.

Helsingissä taistellaan suurimman puolueen paikasta ja siitä, kenestä tulee pormestari.

Kuten tuossa aiemmin jo totesit, Milla, niin sun ihan ominta tonttia täällä Hesarissa on aiemmin ollut just Helsingin politiikan seuraaminen.

Miltä tilanne Helsingissä?

Mistä näyttää?

Jos valtakunnallisia galluppeja katsoo, niin SDP on lähellä 25 prosentin kannatusta ja kokoomus kakkosena vajalla 20 prosentilla.

Sitten on perussuomalaiset ja keskusta perässä.

Mutta nämä on koko Suomen lukuja ja Helsingissä on historiallisesti menty vaaleista toiseen kokoomuksen vaalivoitoilla.

Neljä vuotta sitten kokoomuksen kannatus oli laskusta huolimatta yli 25 prosenttia ja siinä takana oli vihreät SDP ja vasemmisto.

Perussuomalaiset jäi Helsingissä viidenneksi ja esimerkiksi vuoden 2023.

Kolme eduskuntavaaleissa meni muuten aika samalla kaavalla, paitsi demarit nousi reippaasti vihreiden yli.

Ja kun vihreät taas romahti, niin vasemmistoliitto alkoi siinä vaiheessa jo hengittää vihreiden niskaan.

Helsingissä on kuitenkin esimerkiksi tällä kaudella nähty se, että se isoimman puolueen paikka ei vielä tarkoita sitä, että politiikkaa tehtäisiin sen ehdoilla.

Esimerkiksi Helsingissä on punavihreä blokki onnistunut muodostamaan monessa asiassa yhtenäisen enemmistön niin, että esimerkiksi Espan kokeilu, niin se autokaistan sulkeminen,

niin vihreän vasemmista vei ja kokoomus vikisi siinä päätöksenteossa.

Eikä esimerkiksi Helsingissä ole otettu käyttöön terveyskeskusmaksuja, jotka on kaikkialla muualla Suomessa käytössä, vaikka kokoomus ja itse asiassa myös virkamiehist olisivat budjettineuvotteluja ennen ehdottaneet.

Helsingissä on muutenkin uitu vähän vastavirtaan, eli jos oikeastaan hallitus on tehnyt leikkauksia, niin sitten Helsinki, jolla on iso budjetti ja mahdollisuus tehdä näin,

niin on paikkaillut sitten näitä päätöksiä jonkin verran.

Mun henkilökohtainen veikkaus on, ettei nämä valtakunnalliset kannatusluvut Helsingissä vielä vaikuta siihen, etteikö kokoomus voittaisi.

SDP saattaa kyllä tulla lähelle.

Ja mä tiedän, että mä ainakin vaali-iltana jännitän itse eniten sitä, että miten vihreiden täällä käy.

Onko sulla verran siitä veikkauksia?

Se on tosi kiinnostava kysymys, että säilyttääkö vihreät tämän toiseksi suurimman puolueen paikkansa, joka heillä on siis nyt ollut.

Yli 15 vuotta, muistaakseni.

Kyllä mä sanoisin, että ei välttämättä säilytä.

Valtakunnalliset kallupithan ei ole näyttänyt vihreille mitenkään hirveän hyvää pitkään aikaa.

Ja jo viime kuntavaaleissa vihreät, no en ehkä voi sanoa romahti, mutta laski kuitenkin Helsingissä selvästi, vaikka siis tosiaan säilytti tämän tokan paikkansa.

On ihan hyvin mahdollista, että SDP menee ohi vihreistä näissä vaaleissa Helsingissä.

Ja kyllä musta ihan voidaan kysyä, että meneekö jopa vasemmistoliitto ohi.

Vasemmistoliittohan sai eurovaaleissa ainakin henkisen nosteen siitä eurovaalijytkystä.

Mutta mä oon kyllä samaa mieltä tuosta isoimman puolueen paikasta.

Mäkään en usko, että lopulta se kokoomuksen ykköspaikka vaihtuu.

Syitä on ainakin se, että se kokoomuksen mahtiasema Helsingissä on niin sementoitunut,

että en usko, että sitä heilauttaa tämä SDPn yleinen nousu,

joka tietysti liittyy tähän SDPn oppositioasemaan tosi vahvasti valtakunnallisesti.

Sitten toinen syy on se, että SDPn ehdokaslista täällä Helsingissä ei ole mikään tajunnanrajoittava.

Siellä on suurelle yleisölle tuttuja nimiä tosi vähän.

Mutta tietysti kokoomuksella on myös se iso murhe täällä, että lähteekö huippusuositukset,

sitten ulkoministeri Elina Valtonen ehdolle.

Kokoomuksessa on ollut tosi kova yritys saada valtoista sinne listoille,

mutta mä en ainakaan nyt tällä hetkellä tiedä, että mikä se tilanne on.

Onko niin, että Valtonen ei lähde vai onko hänet saatu taivuteltua?

Helsingissä iso mielenkiinto kohdistuu pormestarikisaan.

Helsingin suurin puolue on 70-luvulta asti ollut kokoomus ja siispä myös kaksi edellistä pormestaria,

eli Jaan Vapaavuoria.

Juhana Vartiainen ovat kokoomuslaisia.

Tänä vuonna kokoomuksen pormestariehdokas on nykyinen apulaispormestari,

vasta 31-vuotias Daniel Sasonoff.

Mä väitän, että aika monella helsinkiläisellä ei ole mitään kärryä, kuka tämä ihminen on.

Milla, mistä tällainen tyyppi kuin Daniel Sasonoff on yhtäkkiä tullut kärkinimeksi Helsingin pormestarikisaan?

No, mä sanoisin, että siellä ei ollut parempaakaan tarjolla.

Ja mä sanon tätä yhtään.

Vähätelläkseni Daniel Sasonoffin osaamista.

Danielia pidetään läpi puoluekentän tosi taitavana.

Hän tuntee Helsingin läpikotasin.

On tosi omistautunut kaupungin asioille.

Mutta mikään kansanvillitsijä Sasonoff ei ole.

Edellisissä kuntavaaleissa hän sai jotain 1300 ääntä.

Toisaalta esimerkiksi viime kuntavaaleissa Juhana Vartiainen sai melkein 14 000 ääntä,

mikä oli reippaasti enemmän kuin hänen eduskuntavaalimenestyksensä.

Joten mä ajattelen, että kokoomuslaiset on...

Silleen pragmaattisella tyylillä puolueuskollisia.

Että varmaan Sasonoffinkin ääni saalis kasvaa ja he menee tosi vahvaksi muuriksi hänen taakseen sitten.

Joo. Ja muillakaan puolueillahan ei puolueistariehdokkaat ole mitään valtavan tunnettuja.

Jos katsotaan suurimpia puolueita, niin vihreiden puolueistariehdokas on kansanedustaja Atte Harjanne,

demareiden kansanedustaja Eveliina Heinaluoma ja Vasemmistoliiton puolueistariehdokas,

puolueistariehdokas on nykyinen apulaispuolueistari Paavo Aarhinmäki.

Aarhinmäkiä lukunottomatta kyllä mä sanoisin, että nämä kaikki kolme ehdokasta on aika kokemattomia, aika näkymättömiä.

Siis jos vertaa siihen, että miten kokenut poliitikko Jaan Vapaavuori oli silloin, kun hän lähti puolueistariehdokkaaksi ja nousi sitten puolueistariksi.

Ja kyllähän myös Anni Sinnemäki-Vihreiden pitkäaikainen apulaispuolueistari on tehnyt tosi pitkän uran

sekä valtakunnan politiikassa että Helsingissä, että tällaisiin tyyppeihin verrattuna nykyiset puolueistariehdokkaat on aika näkymättömiä.

Mun mielestä se oli ihanaa, että sä sanoit Eveliina Heinaluomaa kuitenkin Nepo-beibiksi.

Totta, meidän someklipissä kutsuin Heinaluomaa Nepo-beibiksi, koska hänen isänsä on pitkäaikainen demarivaikuttaja Eero Heinaluoma.

Ja nuoremmasta Heinaluomasta Eveliinasta totta kai täytyy todeta, että

hän on siis pitkään ollut demareiden ryhmäjohtaja Helsingissä.

Ja se on oikeasti merkittävä kaupunkipolitiikan paikka.

Ja Eveliinahan ei ole myöskään mikään siis kansanvillitsijä, niin kuin ei ole Sasonovkaan,

mutta hän on saanut ihan huikeita äänimääriä Helsingissä.

Viime kuntavaaleissa noin 7000 ääntä ja sitten viime eduskuntavaaleissa lähes 16000 ääntä.

Eli kyllä hänellä kiistatta on luottamusta täällä Helsingissä.

Harjanne taas, mä en oikeastaan tiedä mitään.

Hänhän on erityisesti Helsingin politiikassa profiloitunut. Onko mitenkään?

No ei mulle Atte Harjanteesta ehkä ensimmäisenä tuu mieleen, että tässä on intohimoisin kuntapoliitikko.

Sitten se ehkä johtuu myös siitä, että vihreillä on myös todella sellaisia hartaasti kaavakävelyillä lähiöissä käyviä,

todella kaupunkikehitykseen panostavia ja siitä aika aktiivisesti esimerkiksi somessa viestiviä tyyppejä.

Mä luulen, että se rakkauslaji mitataan sitten, kun aletaan jakaa niitä apulaispuormestarin paikkoja,

eli kun meillä on täällä Helsingissä myös sen pääpuormestarin lisäksi neljä apulaispuormestaria, jotka menee toimialojen mukaan,

eli on kulttuuri ja vapaa-aika, kasvatus ja koulutus, sosiaali, terveys ja pelastus sekä kaupunkiympäristö,

niin on ihan hyvin mahdollista, että nämä, jotka on hakeneet sitä puormestaripaikkaa,

ei sitten halua lähteä apulaispuormestariksi ja sitten kutsutaan paikalle sieltä puolueesta joku kakkosketju.

Mä vähän itse luulen, että tästä apulaispuormestarin tittelistä on tässä viime vuosina kadonnut vähän hohto,

kuin se, mitä se oli silloin 2017.

Ensimmäisen kerran tuli, että nyt se homma vaikuttaa vähän siltä, että kuvataan Instagramin videoilta jossain kuntoportailla

tai sitten joku sun toimialalla kämmää, siellä on tietovuoto tai kaadetaan joku ikihonka

ja sitten joudut vastaamaan vihaisille kansalaisille toimittajille.

Kumpi sä verran olisit, Milmi, kansanedustaja vai apulaispuormestari?

No ehdottomasti apulaispuormestari, koska joo, se on totta, että apulaispuormestarilla ei ole ihan hirveästi ainakaan muodollista valtaa,

mutta ei ole kyllä rivikansanedustajaa.

Mitelläkään. Niillä on tosi vähän valtaa, mutta apulaispuormestarit tienaa tosi paljon enemmän kuin rivikansanedustajat.

Apulaispuormestarit saa jotain yli 10 tonnin kuussa ja kansanedustajan palkki on jotain 7 tonnia.

No ne saa kyllä niitä kaikkia mahdollisia kulukorvauksia siihen päälle, mutta joka tapauksessa enemmän massia saa apulaispuormestarit.

Mutta tällaisissa pohdinnoissa ehdokkailla kyllä totta kai vaikuttaa myös se, että jos sä haet apulaispuormestariksi,

tai siis anteeksi,

jos olet puormestariehdokas ja sitten tulisi se, että seuraava vaihtoehto olisi nousta apulaispuormestariksi,

niin kyllähän nämä kansanedustajaehdokkaat miettii sitä, että mikä se on se sun realistinen vaihtoehto tulevaisuudessa,

että mihin sä oot nousemassa siellä sun puolueen sisällä.

Onko sulla valtakunnan politiikassa tulossa isoja pestejä?

Atte Harjannehan oli ennen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja se on siis tosi iso vastuupesti.

Kun taas Evelina Heinan luoma ei ole mitään demareiden ykkösketjua.

Tosi paljon puolueet on nyt kommentoineet, että tämä henki löytyy liikaa puormestareihin,

että tämä ei ole mikään puormestarikkisaat, kun se on kuntavaalit.

Mutta mä väitän, että jos esimerkiksi vihreät olisi saaneet sen niiden ykköstoiveen toteutumaan,

eli Pekka Haavisto olisi lähtenyt puormestariehdokkaaksi, niin ääni olisi ainakin vihreiden kellossa vähän eri.

Koska sittenhän, jos sulla on tosi hyvä ja nimekäs ehdokas, niin sillä on huomattavasti,

että kivempi lähteekin tekemään sitä puormestarikampanjaa, eikä vaan kuntavaaleja.

Muistatko tämän keissin, mikä Pekka Haavistolla oli tässä taannoin, kuinka hän mystisesti katosi puormestarikisasta?

Joo, siis tämähän oli vihreille siis aivan karmea tapahtuma.

Siis jos miettii, että Pekka Haavisto on ihminen, jonka tietää siis suunnilleen jokainen suomalainen.

Ja hän oli jo lähdössä Helsingin puormestariehdokkaaksi.

Ja oli siis jo antanut haastattelun meidän kollegalle siitä, että lähtee.

Kun muistaakseni yöllä oli sitten laittanut meidän kollegalle viestiä, että ei hän lähdekään.

Ja siis tämä juttu piti julkaista siitä, tietääkseni muutaman tunnin päästä.

Joo, tätähän spekuloidaan myös muualla kuin vihreissä, että tämä on ollut kokoomuksen salaliitto,

että Pekka Haavisto on haluttu pelata pois sitä pelistä.

Ja voin kyllä kertoa sen, että vaikka kyse on vaan sattumasta,

niin ei ole kyllä yhdessäkään kilpailevassa puolueessa oltu pahoillaan siitä, että Pekka Haavisto ei lähtenyt.

Koska Haavisto kuitenkin sai esimerkiksi presidentinvaaleissa Helsingissä yli 220 000 ääntä.

Ja se on ihan mieletön suosio.

Ja vaikka Pekka Haavisto ei ole ollut mitenkään isossa roolissa ikinä kaupunkipolitiikassa,

tai siis sanotaan näin tällä vuosituhannella nyt, niin kyllähän se olisi ollut ihan mieletön hitti.

Ja ne liikkuvat äänestäjät on siellä vihreiden vasemmistoliiton ja SDPlle.

Jolloin sitten tämmöinen iso nimi olisi kyllä saattanut imee aika paljon niitä ääniä muilta.

Nimenomaan sitähän spekuloitiin, että Sanna Marin silloin eduskuntavaaleissa keräsi näitä taktisia äänestäjiä.

Ja Lee Anderson sitten keräsi heitä eurovaaleissa.

Ja Pekka Haavisto sitten presidentinvaaleissa.

Niin totta kai vihreät olisi halunneet listoille tyypin, joka pystyy liittymään.

Ja liikuttamaan näitä äänestäjiä, että pystyykaatteharjanne, niin se on varmaan toinen kysymys.

Helsingin on kuitenkin aina ollut vihreiden kotikenttä.

Ja jos nyt käy niin, että SDP menee ohi ja jossain pahimmissa ennusteissa, mitä me ollaan nähty,

niin jopa vasemmistoliittoon saattaa mennä ohi.

Mitä se tarkoittaa puolueelle? Minkälainen emamunaus se on?

On se tosi fundamentaalinen paikka heille.

Helsinki on se heidän ytimensä.

Eli jos vihreät ei pärjää Helsingissä, niin silloin sille puolueen kannatuksen ytimelle on tapahtunut

jotain tosi perustavanlaatusta hapertumista.

Sofia Virtavihreiden puheenjohtajahan sanoi meidän kollegan Petja Pellin haastattelussa,

että hän aikoo joka tapauksessa jatkaa kunta- ja aluevaalien jälkeen puheenjohtajana.

Se on tietysti ihan mielenkiintoinen lausunto tässä vaiheessa, kun ei voida tietää, mitä kannatukselle käy.

Mutta se on nimenomaan se Helsingin tulos, joka tosi paljon näyttää sitä suuntaa, että mikä sen puolueen suunta on.

Silleen tietysti täytyy sanoa myös Helsingin politiikasta, että kuntapolitiikkahan toimii aina aika eri tavalla kuin valtakunnan politiikka.

Eli kuntapolitiikassa tehdään aina...

Eri tavalla yhteistyötä puolueiden kesken, mitä ehkä sitten valtakunnan politiikassa nähdään.

Ja jos ajattelee, että vihreät on hirveän profiloitunut, ollut viimeiset vuodet sinne vasemmalle laidalle Suomen puoluekentässä valtakunnallisesti,

niin sehän ei täällä Helsingissä ihan pidä paikkaansa.

Eli vihreät tekee usein yhteistyötä kokoomuksen kanssa.

Ja on sellaisia asiakysymyksiä, joissa nimenomaan vihreät ja kokoomus löytää toisensa.

Toinen ehkä, mikä voitaisiin käsitellä, joka on...

On erilaista, selkeästi erilaista Helsingissä verrattuna muuhun Suomen puoluekenttään, on perussuomalaiset.

Mä olin just kanssa nostamassa esiin perussuomalaiset, koska ihan rehellisesti sanoen se valtakunnallinen kannatushan ei näy täällä.

Ne on aika staattisesti siinä samoissa lukemissa.

Ja nytten perussuomalaisten pormestariehdokkaana on Ville Rydman.

Ja tietenkin olisi melkoinen yllätys, jos siellä kävisi niin, että edes yksi apulaispormestaripaikka...

ja ottaisi perussuomalaisille. Onko siinä mitään mahiksia sun mielestä?

En ole oikeastaan edes ajatellut, että tällainen mahdollisuus voisi olla, koska...

No perussuomalaiset teki viime kuntavaaleissa Helsingissä paremman tuloksen kuin sitten sitä edeltävissä kuntavaaleissa.

Ei ole tietenkään mitenkään poistuljettua, että näissäkin vaaleissa noustaisi.

Mutta sitten taas valtakunnalliset kallupithan on näyttänyt perussuomalaisille vaan laskua tässä tosi pitkään.

Mikä tietysti liittyy tähän hallitusasetelmaan.

Ehkä sellainen, mikä olisi perussuomalaisia voinut nostaa, tai toki edelleen voi nostaa, on tämä tällainen ihmisten kasvanut huoli turvallisuudesta.

Katujen turvallisuudesta ja tällaisesta jengiväkivallasta.

En tiedä, onko se oikea sana, mutta on puhuttu jengiväkivallasta ja on puhuttu myös satunnaisesta väkivallasta.

Tällainen kaupungin sisäinen turvallisuus alueiden...

Alueiden turvallisuus, tapahtuuko minulle, jos lähden illalla kävelylle jotain, vai voinko kävellä tuolla turvallisesti.

Nämä teemathan perussuomalaiset suunnilleen omistaa.

Mutta näistä teemoista ei just nyt olla kauheasti puhuttu.

Kyllähän turvallisuuskeskustelu on koskenut enemmän tätä ihan meidän kansallista turvallisuutta ja tuolta naapurista tulevaa uhkaa, joka esittää kuntavaaliteema oikein.

Perussuomalaisille tietenkin varmaan jännittävä on myös se, että lähteekö Jussi Halla-aho sieltä ehdolle, koska Halla-aho ei ole tehnyt vielä ilmoitusta tämän asian suhteen.

Toki vähän luulen, että paine puolueen kohdalta tai puolelta on aika kova, kuten varmaan Valtoselle, niin myös Halla-aholle, että saadaan ne isot nimet sinne keräämään ääniä.

Toden totta. Hän ei ole vielä kertonut ehdokkuudestaan. Sehän on ihan elämä ja kuoleman kysymys perussuomalaisille, koska kyse on kuitenkin yhdestä Suomen...

siis kaikkien aikojen suosituimmista poliitikoista.

Jos katsotaan noita listoja vähän toisesta kulmasta, nimittäin viikon vaali-ilmiön kautta, me nimittäin ollaan kohta siinä pisteessä, että kaikkien puolueiden ehdokaslistat on valmiina.

Viikon vaali-ilmiö on tällä viikolla julkisehdokkaat. Puolueethan yrittää kaikkiin vaaleihin, kuten äsken todettiin, niin saada ne omat raskassarjalaisensa, mutta sitten...

sen lisäksi on aina yritys saada myös näitä julkisehdokkaita, eli tyyppejä, jotka on jostain muusta asiasta kuin politiikasta tunnettuja.

Millä, mikä puolue on tässä vaiheessa voittamassa Skaban kovimmista julkisehdokkaista?

No jos ajatellaan silleen kulttuuriväkeen, niin siellä näyttää Vasemmistoliitto voittavan kisan nimekkäimmistä näyttelijöistä ja kirjailijoista.

Siellä on Pirjo Lonka ja Riku Nieminen näyttelijät ja sitten esimerkiksi kirjailija Natalia Kallio. Sitten taas vihreissä on enemmän sellaisia,

tyyppejä, joilla on somessa suuri yleisö ja usein jonkinlainen yhteiskunnallinen agenda siinä taustallaan.

Ylipäänsä musta vaikuttaa siltä, että nyt ei ole enää semmosia, että haetaan vaan puskista kuka tahansa julkistyylin Jani Sievinenkin, joka on aikoinaan ollut ehdolla,

vaan etitään niitä, joilla on joku yleisö ja joiden tiedetään olleen näistä aiheista kiinnostunut. Se on varmasti puolueiden brändillekin parempi.

Katoin muuten perussuomalaisten listaa, eikä siellä tullut vastaan kyllä ketään isoa, niin me viime kuuntavaaleissaan heidän listoillaan oli

esimerkiksi Sedu Koskinen.

Aah, kiinnostavaa. Harmi, että Sedu ei ole tällä kertaa mukana. Huomasin myös, että vihreiden listalla ei ollut Tino Singhjä, eli tämä tyyppi, joka piti, muistatko, passi- ja hammasharja-ohjelman?

Mä olen sinun vanhempi, mä muistan sen tosi hyvin.

Se oli upea ohjelma ja Tino Singh on ollut monta kertaa vihreiden listalla, mutta nythän tämä ei löytynyt, mutta toinen tämmöinen riemastuttava nollari-ihminen oli kokoomuksen listoilla, eli Markus

Pöyhönen. Hän oli siis aika menestynyt pikajuoksija 2000-luvun alussa, siis Suomen mittakaavassa menestynyt. Jotenkin mä ikuisesti muistan, kun hänellä oli semmoiset samanlaiset hiukset kuin salkkareiden Saku Salinilla, eli semmoiset, semmoinen vaalea keskijakaus.

Mä jotenkin haluaisin, että hänellä olisi se edelleen ja hän jakaisi flyereita tuolla, mutta voi olla, että hän on vaihtanut kaupausta tässä viimeisen 20 vuoden aikana.

Katsotaan, miten se vaikuttaa vaalimenestykseen Markus Pöyhöselle.

Tämä oli lauantai-kerho. Kiitos, kun kuuntelit.

Ensi viikolla jatketaan kunto- ja aluevaalien teemojen perkausta. Silloin syvennytään soteen ja kysytään muun muassa, onko sote kriisissä vai ei.

Studiossa olivat Veera Paananen ja Milla Palkoaho. Tuottajana toimi Susanne Salmi ja jakson leikkasi Janne Elkki.

Palautetta ja kysymyksiä voi lähettää meille, vaikkapa sähköpostitse etunimi.sukunimi.hs.fi.

Ja jos tykkäsit jaksosta, niin tähtiä voi antaa Spotifyssa tai Apple.

Ensi viikkoon. Moikka!