Futucast

Terve kaikille katsojille ja kuuntelijille, tervetuloa FutuCastiin, mun nimi on Isak Rautio, ilo ottaa juota ja taas tänään täällä.

Tämä jakso on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä Fortum Recycling & Wasting kanssa, kiitos.

Ja tässä jaksossa meillä on itseasiassa vieraana Fortum Recycling & Wasting hankejohtaja Toni Rehn, tervetuloa studioon.

Kiitoksia, ilo olla täällä ja keskustella tärkeästä aiheesta tänään.

Joo, kiva että pääsit. Paljon jänniä kysymyksiä, iso jännä aihe tänään, mä tuun varmaan kuulostaa siltä, että mä oon ala-asteikäinen näille mun kysymyksille.

Tämä on siis semmoinen aihe, mistä mä en lähtökohtaisesti tiedä kauhean paljon.

Seurasin kyllä kaikki skemman tunneissa yläasteella ja myös lukiossakin, katsotaan miten pärjätään.

Mutta puhutaan siis, miten hiilidioksidista saadaan muovia, enemmän tai vähemmän, eikö vaan?

Joo, kyllä.

Eli puhutaan aika uudesta konseptista ja ehkä vähän laajemmin käsitellään, että mitä tarkoittaa hiilidioksidit talteenotto ja hyötykäyttö, mitä tarkoittaa power tax-teknologiat, mitä on vetytalausta, aika tämmöisiä hypetermejä, mistä tänään keskustellaan.

Niin puretaan nämä osiksi ja käydään vähän tarkemmin lävitse, että miksi nämä on niin tärkeitä meidän yhteiskunnalle ja miksi meidän pitäisi nähdä hiilidioksidi ei vain kasvihuonekaasua.

Tai ilmastoa lämmittävinä kasvihuonekaasuna, vaan myöskin raaka-aine lähteenä ja kuinka sitä voidaan hyödyntää.

Kiinnostava väite, mennään siihen. Mutta ensin, kuka olet, Toni Reen, ja mitä sä teet?

Joo, Toni Reen ja hankejohtajana Fortum Recycling & Wasteillä. Nykyään ollaan osa NG Groupia ja juuri eilen itse asiassa julkaistiin, että nyt uusi yhteisyritys tulee olemaan nimeltään NG Nordic.

Ollaan poismain edelläkävijä kierrätysratkaisujen.

Ja ympäristöpalvelujen tarjoaja. Meillä on pohjoismaissa noin 3 500 työntekijää ja käsitellään vuosittain noin 4,4 miljoonaa tonnia jätettä 90 toimipisteessä ja laitoksessa, eli aika iso toimija pohjoismaissa.

Ja sä johdat siellä Fortum Recycling & Wasteilla ihan kiinnostavaa hanketta, mistä vähän tuossa puhuit alussa. Voitko kuvella vähän, mitä te teette siellä, mitä sä johdat?

Joo, eli hankejohtajana oikeastaan se päätehtävä.

Niin tulevaisuudessa miettiä ratkaisuja, millä jätteenpolton hiilidioksidipäästöt voidaan ottaa talteen meidän pohjoismaiden laitoksissa.

Eli mietitään se, että kuinka ensinnäkin saadaan jätteenpoltosta vielä ympäristöystävällisempää, tehtävä siitä lähes päästötöntä ja myöskin sitten miettiä, että mitä me voidaan tehdä sillä talteenotolla hiilidioksidilla.

Eli kuinka hyödyntää hiilidioksidissa olevaa raaka-ainetta hiiltä uusimmin.

Tuosta carbon capturesta on puhuttu jo vuosikymmeniä, ainakin vuosikymmenen mun koko elämäni, kun olen näitä seurannut, niin olen kuullut tuosta termistä.

Miten sitä hiilidioksida oikeasti käytännössä otetaan talteen? Miten se prosessi toimii?

Joo, tämä on aika laaja käsite. Tätä voisi lähestyä oikeastaan vähän muutamasta eri kulmasta.

Sinällään, jos me puhutaan hiilidioksiditaalteenosta ja hyötykäytöstä.

Eli puhutaan ehkä laajemmin tällaisista Power to X-teknologiasta.

Power to X lyhennettynä on P2X, joka on oikeastaan yleisnimitys teknologioille, joilla voidaan muuntaa uusiutuvaa sähköä toiseksi energiamuodoksi.

Eli vaikka nesteeksi tai kaasuksi. Tämä on tämmöinen yleisnimitys.

Sitten jos me viedään astetta vähän pidemmällä ja puhutaan vetytaloudesta esimerkiksi, niin me voidaan myöskin muuntaa uusiutuvaa energiaa vedyksi, jolla se toimii energiavarastona.

Kun vety laitetaan reagoimaan sitten talteen otetun hiilidioksidin kanssa, me voidaan tuottaa erinäisiä synteettisiä kemikaaleja, polttoaineita, muoveja, jota voidaan sitten korvata, käyttää korvaamaan fossiilisia raaka-aineita,

jotka me tänä päivänä yhteiskunnassa käytämme. Eli tämä on tämmöinen oikeastaan niin kuin sanotaanko kattotermi ja kattoratkaisu.

Sitten jos mietitään meitä NG-llä, miten me ollaan lähestytty tätä asiaa, niin nyt palataan taas siihen jätteenpolttoon.

Meillä on jätteenpolttolaitoksia Pohjoismaissa, Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Jätteenpolton rooli yhteiskunnassa on oikeastaan kästellä sen tyyppistä jätettä, mikä ei sovellu materiaalikierrätyksiä.

Eli se jäte, mikä jää jäljelle, kun ollaan erikseen laiteltu kotitalouksissa esimerkiksi pahvit, muovit, metallit, lasit, niin meille jää semmoinen sekalainen yhdyskuntajäte.

Tämä on se oikeastaan meidän raaka-aine, mitä me tänä päivänä jätteenpoltossa kästellään. Sen lisäksi me ollaan edellä kävijä myöskin vaaraisten jätteiden kierrätyksessä. Me ollaan tänä vuonna itse asiassa juulitaan Suomessa 40 vuotta siitä, kun

vaaraisen jätteen käsittely alkoi Suomessa. Tämä on oikeastaan se meidän rooli.

Sitten jos mietitään, että kuinka näitä teknologioita sovelletaan jätteenpolttoon, niin nyt menee toki vähän tekniseksi, mutta se on oikeastaan ensimmäinen vaihe, kun miettii, mistä se alkaa.

Absorbtio liuokseen. Kun tämä liuos uudelleen kuumennetaan, sieltä voidaan erottaa puhdasta hiilidioksidia ja se voidaan ottaa talteen.

Sitten kun talteen hiilidioksidi laitetaan reagoimaan vedyn kanssa, me voidaan tuottaa kemikaaleja. Nämä kemikaalit voidaan johdattaa meidän itse kehittämään teknologiaan, missä kemikaalit johdataan fermentointiprosessiin.

Siellä luonnon bakteerit käyttävät kemikaalia hyödykseen ja muodostavat biomassaa. Tämä biomassa sisältää biohojavaa muovia. Kun tämä biomassa uudistetaan ja erotellaan sieltä biomassasta, niin me saadaan itse asiassa tämän tyyppistä valkoista raaka-ainetta. Tämä on itse asiassa biohojavaa muovia.

Tuo on muovia.

Tämä on se muovin raaka-aine.

Sen puhtaassa muodossa.

Okei.

Tämä voidaan sitten seostaa ja sitä kautta sitten sekoittaa muita aineita, joilla me voidaan sitten valmistaa muovituotteita ja muoviraaka-aineita.

Okei. Tosi kiinnostavaa. Kiinnostavaa tämä prosessi kanssa, missä on nämä pöpöt mukana. Onko ne jotain spesiaaleja pöpöjä, joita te olette itse löytäneet tai tämän prosessin havainneet tai te tarvitsette palastaa kaikkia salaisuuksia, mitä teillä on, mutta onko nämä jotain erikoispöpöjä, jotka sitten fermentoivat sitä kemikaalia?

Oikeastaan nämä ei silleen erikoispöpöjä. Nämä on ihan luonnossa esiintyviä bakteereja ja sitä kautta me pystytään valmistamaan nimenomaan biohajoavaa muovia, koska nämä bakteerit esiintyy luonnossa.

Tämä on ehkä se meidän innovaatio-uutuus, mikä me tässä viiden vuonna julkistettiin tämän Carbon2x-ohjelman alla. Me lanseerattiin maailman ensimmäinen täysin biohajoava muovi.

Ja lanseerattiin myöskin meidän Inga-tuotebrändi. Tämä on se meidän tavallaan ydinjuttu, kun puhutaan tämän B2X-hyödyntämisestä ja hiilioksiditalteenotosta ja hyötykäytöstä, niin me uskotaan siihen, että sitä pitäisi käyttää raaka-aineena uusien materiaalien valmistamiseen.

Meidän yhtenä tuotteena nimenomaan on tämä biohajoava muovi, jonka olemme nyt onnistuneet valmistamaan ensimmäisen maailman.

Juuri niin. Okei, jännää. Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että jonkun fermentointiprosessin avulla voidaan luoda muovia?

Ereaktiolaisuus pitää saada aikaan polymeerejä. Teollinen kemiläinen prosessi, miten tämä vertautuu johonkin fermentointiin? Miten sillä samalla prosessilla saadaan aikaan samaa raaka-ainetta?

Toki ne on hyvin erityyppisiä teknologioita ja juuri se, mitä kuvailisin, niin tämä on se perinteinen tapa valmistaa muovia. Tässä on myöskin se meidän yhteiskuntamme isoin haaste, että se perinteinen tapa valmistaa muovia.

Me käytämme fossiilisia raaka-aineita ja aiheutamme sillä valtavia ilmastopäästöjä. Se, että muovi on toki yksi lopputuote, mitä öljystä valmistetaan, mutta toki sitä on paljon muutakin, polttonesteitä ja näin.

Tämä on se tilanne, missä meidän yhteiskunnassa tänä päivänä eletään. Meidän täytyy löytää ratkaisuja, joilla me tulevaisuudessa valmistamme kestävämmällä tavalla.

Niitä muovituotteita, joita me tänä päivänä käytämme. On mahdollista valmistaa juuri tämän tyyppistä biohaivaamuovia erityyppisellä prosessilla, kuten se, miten me olemme tässä itse kehittämässä fermentointiprosessi.

Sinällään, kun puhutaan fermentointiprosessista, teknologiasta, se on oikeastaan rinnastettavissa, millä tehdään jokapäiväisiä tuotteita, leipää, jugurteja, arkisia ruoka-aineita.

Eli siinä mielessä tässä ei ole mitään kovin ihmeellistä.

Tämä on käytössä olevaa teknologiaa, mutta me olemme vain valjastaneet sen nimenomaan kestävämmän ja biohaivan muovin valmistamisen.

Joo, kyllä. Teknologiassa ei varmaan mitään kummallista, mutta kuten sanoit, leipä, jogurtti, näitä voisi syödä, mutta muovia, tota ei varmaan voisi syödä.

Tai etätäkään suosittelisi. Tai voisiko tota syödä jopa ehkä?

No en kyllä suosittelisi sinällään syömään, mutta sanotaan, että jos se vahingossa päätyisi, niin se bio hajoaa.

Jos se päätyisi luontoon vahingossa, niin se bio hajoaa biomassaksi, vedeksi ja hiilidioksidiksi.

Eli siinä mielessä se ei aiheuta mitään vaaraa luonnolle eikä myöskään ihmiselle.

Okei. Eli mä kertaan nyt sen, mitä me ollaan tässä puhuttu, että mäkin pysyn mukana tässä.

Siis teillä on tämmöisiä carbon capture-koneita, mitä ikinä nyt onkaan jätepolttoleitoksilla, josta te otatte hukkapäästöt.

Että niistä se savu menee absorbointiliuokseen, jonka jälkeen te jollain tavalla lisätte siihen vetyä.

Ja se, mikä ikinä kemikaali siitäkään tulee, niin se menee tähän fermentointiprosessiin, josta sitten tulee tätä muovia.

Enemmän tai vähemmän näin.

Ja mitä tuolla muovilla voi tehdä? Minkälaista muovia toi on?

Onko toi ihan samanlaista muovia kuin mitä kaikissa muissakin muovituotteissa on?

Hyvä kuvaus. Lyhykäisyydessään meidän teknologiasta meni suurin piirtein näin.

Mutta oikeastaan sitten päästään tähän muovikeskusteluun.

Ja muovia mun mielestä julkisuudessa joskus vähän demonisoidaan.

Ja siitä on kriittistä keskustelua. Mun mielestä tämä on tosi tervetullutta.

Ja on hyvä, että me keskustellaan kriittisesti muoviroolista yhteiskunnassa.

Sitten jos me katsotaan muovia itsessään, niin muovituotteena on monissa käyttökohteissa ylivoimainen ja verraton.

Se on tosi jees oikeasti.

Se on monipuolinen, se on helposti muokattavissa. On semmoisia käyttökohteita, missä me ei voida korvata muovia millään.

Otetaan esimerkiksi vaikka asioita, mitä välttämättä ei arjessa ajatella.

Autojen turvalaitteet, polkupyöräkypärät, pelastusliivit.

Nämä on esimerkiksi käyttökohteita, mitä on tosi hankala korvata millään muulla materiaalilla.

Tai jos mietitään, millä me mahdollistetaan kaukolämmön tuotantoja, sähkökaapeloja, niin ne sisältää muovia.

Talojen eristys muovimateriaalista käytetään paljon.

Eli siinä mielessä me ollaan riippuvaisia muovista.

Mutta se ongelma juuri on se, että sitä ei valmisteta kestävällä tavalla tänä päivänä.

Ja 90 prosenttia valmistetaan öljystä.

Sitten sopii kysyä, että mikä on kestävä tapa ja millä me ratkaistaan tämä muovi ongelma, mitä maailmassa tänä päivänä on.

OECD on ennustanut, että seuraavien vuosikymmenten aikana muovin kysyntä jopa kolminkertaistuu siitä, mitä tänä päivänä on.

Eli meillä on valtava haaste toisaalta tuottaa enemmän muovia, mutta myöskin korvata ne fossiiliset raaka-aineet ja öljyn käyttö muojen valmistamisessa.

Ja sitten mietitään niitä ratkaisuja, millä me voidaan tämä sitten tehdä.

Me puhutaan paljon lukisuudessa kierrättämisestä ja kierrätyksellä on hyvin iso selkeä rooli.

Se perinteinen ja yleisesti käytetty tapa on niin sanottu mekaaninen muovin kierrätys, mitä me äänikellä ollaan myöskin tehty vuodesta 2016.

Eli erikseen kerätyt kuluttajamuovipakkaukset kierrätetään uusiksi kierrätysmuoviraaka-aineiksi.

Mutta kaikkea me ei voida kierrättää.

Meillä on yhteiskunnassa helposti käytössä tuhansia erityyppisiä muoveja ja muoviyhdisteitä.

Nämä kaikki ei suinkaan sovellu kierrätykseen.

Joten pelkästään kierrätystä lisäämällä me ei ratkaista tätä ongelmaa.

Ja sitten me päästään toiseen tyyppiseen ratkaisuun, niin on esimerkiksi biomuovit.

Ja siitä julkisuudessa on.

Viime aikoina puhuttu aika paljon, että biomuovit on varmasti yksi osa ratkaisua.

Mutta sitten kun mietitään, että mistä me saadaan biomuovit, niin ne tehdään raaka-aineista, kuten vaikka kasviöljystä, sokeriruosta, jotain, mitä meidän tarvitsee kasvattaa.

Jos meidän tarvitsee kasvattaa jotain, se tarvitsee maapinta-alaa, sellaista maapinta-alaa, mitä voisi toimia myöskin hiilinieluna.

Eli siinä mielessä myöskään tämä biomuovi.

Ei yksinomaan ratkaise tulevaisuuden kysyntää.

Mutta sitten se kolmas asia, mitä me ei välttämättä tulla ajatelleeksi, on se, että itse asiassa muovia voidaan valmistaa hiilidioksidista.

Ja se on oikeastaan ehtymätön raaka-aine lähde, koska jos meillä on teollista toimintaa, meillä on hiilidioksidipäästölähteitä, ne voitaisiin hyödyntää nimenomaan sen saman raaka-aineen käyttämiseen, kun mistä me nyt valmistetaan fossiiliset raaka-aineet tänä päivänä.

Eli se on oikeastaan yksi asia, mitä me ei välttämättä tulla ajatelleeksi, mutta jos meillä on teollista toimintaa, meillä on hiilidioksidista, ne voitaisiin hyödyntää nimenomaan sen saman raaka-aineen käyttämiseen, kun mistä me nyt valmistetaan fossiiliset raaka-aineet tänä päivänä.

Joka vaikutti vähän enemmän semmoiselta, että tämä on ehkä vähän hatarampi juttu. Ja se oli myös vanhaa teknologiaa. Niin kysymys, kuinka muutta tämä, mistä lähtien tämä, mitä sä nyt sanot, on ollut mahdollista?

Ohjelma vuonna 2022. Samana vuonna me tehtiin Euroopan ensimmäisiä hiilidioksiditaalteenottojen hyötykäyttöpilotteja nimenomaan jätteenpolton yhteyteen. Eli oltiin pioneeri jo muutama vuosi sitten.

Ja vien vuonna me julkistettiin nyt, että ollaan onnistuttu ensimmäisenä maailmassa valmistaa täysin jätteenpolton hiilidioksidipäästöitä tehtyä biohajaavaa muovia. Eli jälleen kerran jatketaan sitä meidän edelläkävijyyttä tällä saralla.

On olemassa aika paljon tutkimusta tämän asian ympärillä. Mutta tässä omalla toimialailla me ollaan kyllä maailman ensimmäinen toimijakaan oikeasti näyttänyt toteen, että on mahdollista ottaa talteen meidän omia päästöjä ja valmistaa niistä jotain hyvää.

Kysyntä tulee lisääntymään tulevaisuudessa. En epäile, etteikö näin olisi. Ihmisten määräkin tulee lisääntymään vielä seuraavat vuosikymmenet ainakin.

Teidän kilpailijoita on siis nämä suuret muovin tuottajat, jotka edelleen tuottaa muovia neitseellisistä fossiilisista raaka-aineista niin kuin ennenkin.

Olisi sellainen, että he ovat jalostaneet tätä prosessia vuosikymmeniä. Voisi kuvitella, että se on energiaa intensiivistä riippuen minkälaista polymeeria tehdään. Jotkulla kysytään, että muovithan varmaan ei vie niin paljon energiaa.

Luulen, että se prosessi on millin tarkasti hiottu ja tosi tehokas ja siinä on paljon pääomaa. Miten te pystytte kilpailemaan tai miten te aiotte kilpailla tällaista jättimäistä plastikkoneistoa vastaan?

Jussi Latvala: Äärimmäisen hyvä kysymys ja lähtisin oikeastaan muutamasta erikulmasta tarttuisin tuohon, että olet oikeassa siinä, että sinällään puhutaan aika vanhasta perinteistä teollisuudesta, joka on vuosikymmeniä kehittänyt omia prosessejaan ja se on huippuunsa sidottu tai huippuunsa viritetty prosessi, joka tuottaa valtavia määriä muovea.

Jussi Latvala: Kyllä.

Jussi Latvala: Koska me uskotaan, että se on kestävämpi vaihtoehto. Se on vaihtoehto, millä me pystytään korvaamaan monia näitä perinteisiä valtamuoveja erilaisissa käyttökohteissa. Toki se on prosessina myöskin helpompaa valmistaa kuin sitten tämä perinteinen teollisuus, mikä valmistaa näitä valtamuoveja.

Jussi Latvala: Niin just. Minkälaisiin käyttötarkoituksiin tätä biomuoviä voi käyttää?

Jussi Latvala: Sinällään biomuovia voidaan aika laajasti, itse asiassa sillä on aika laaja käyttökohderyhmä. Me uskotaan, että tämmöiset muovipakkaukset, pahvipakkaukset, ne on niitä ehkä ensiasia, mitä me uskotaan tämmöisellä biopuoisella ratkaisulla voidaan korvata.

Jussi Latvala: Toki biopuohinen muovi on aika laajasti myöskin muokattavissa. Sen ominaisuudia voidaan muokata, että sitä voidaan tehdä joko hyvin jäykkää tai hyvin jäykkää.

Jussi Latvala: Hyvin tai joustavaa. Siinä mielessä sillä voidaan korvata myöskin kodin elektroniikkalaitteita, leluja. Sen käyttökohteet on aika laajat itse asiassa.

Jussi Latvala: Mutta se on aika tämmöinen uusi ja nouseva muovi, että tänä päivänä me ei hirveästi puhuta biohojavista muoveista. Niillä on ehkä vähän ollut semmoinen jostain syystä huono maine, mutta uskoisin, että kun katsotaan missä me ollaan yhteiskuntana tänä päivänä,

Jussi Latvala: tämä mikromuovi-ongelma on nostanut aika vahvasti päätään. Tämä on asia, mihin me halutaan myöskin tarttua tällä meidän biohojavalla muovilla. Eli nämä valtamuovit tai myöskään biomuovi ei välttämättä tarkoita biohajoava.

Jussi Latvala: Eli silloin, jos nämä valtamuovit jostain syystä eivät päädy keräysjärjestelmään, ne päätyy luontoon, niin silloin ne pysyvät siellä vuosisatojen ajan. Eli ne aiheuttavat sitten aikanaan mikromuovi-ongelmaa.

Jussi Latvala: Joka koskettaa meitä jokaista. Taas biohojavalla muovilla on se hyvä puoli, että mikäli se vahingossa päätyy sen luontoon, niin se ei lisää tätä meidän maailman mikromuovi-ongelmaa. Ja uskon, että tämä on asia, mistä tullaan keskustelemaan paljon enemmän myöskin EU-ssa laajemminkin, että kuinka me tätä ongelmaa ratkaistaan.

Jussi Latvala: Kyllä. Kuinka nopeasti tuo hajoaa luonnossa?

Jussi Latvala: Käyttökohteesta ja mitä me sille tehdään. Puudasta tätä jauhetta sellaisenaan tässä muodossa kuin mitä se tässä putkilossa on, niin jos tämä asetetaan nyt, ripotellaan luontoon sellaisenaan, niin se aika nopeasti alkaa biohojaamaan kyllä.

Jussi Latvala: Mutta sitten sen ominaisuuksia voidaan myöskin aika laajasti muuttaa. Eli sitä voidaan tehdä kestävää niin, että se myöskin kestää vuosia tai vuosikymmeniä riippuen mikä se käyttökohde on.

Jussi Latvala: Sä et halua, että sun ostoskassi alkaa repeilemään matkalla kotiin.

Jussi Latvala: No sitä ei varmaan kukaan halua. Tämä on myöskin tämän biohajan muovin hyvä puoli, että sitä voidaan räätälöidä riippuen käyttökohteesta. Jos on sellaisia käyttökohteita, missä me nimenomaan halutaan varmistaa, että se elinkaari on lyhyt ja se bio hajoaa, niin se on mahdollista.

Jussi Latvala: Okei. Mutta tämä yhteiskunnallinen keskustelu muovin käytöstä, eli päätämään itse asiassa myös EU, täällähän on rajoitettu kertakäyttömuovia aika paljon.

Jussi Latvala: Pillithan oli iso tämmöinen juttu, joka oli kaikkien... Siitä tuli ikään kuin se symboli muovinvastaista, tai ainakin kertakäyttömuovinvastaista taistelua vastaan.

Jussi Latvala: Kaikki nämä kuvat merielämistä, joilla oli sattunut vaikka mitä onnettomuuksia, vahinkoja pillien kanssa. Tällaisen vedessä, merissä lilluvan massiivisten muovilauttojen takia.

Jussi Latvala: On myös totta, ettei...

Jussi Latvala: Pillin voi tehdä paperista, pillin voi tehdä pastasta, mutta sä et voi laittaa merikaapeliin paperia tai pastaa ja korvata sillä muovia.

Jussi Latvala: Mutta onko tämä kuitenkin sun mielestä ok? Onko se hyvä, että me ollaan ruvettu jollain tavalla ajattelemaan uudestaan meidän muovin käyttöä, esim. kertakäyttömuovin käyttöä ja vastaavanlaisten tämmöisten tuotteiden käyttöä, missä sitä muovia voidaan ehkä korvata jollain, mikä ei aiheuta muita sivuvaikutuksia?

Jussi Latvala: Mun mielestä ehdottomasti se tämmöinen muovikriittinen keskustelu on hyvin tervetullutta.

Jussi Latvala: Sitten jos me ajatellaan, että mitkä ne juurisyyt siihen on, niin se suurin haaste meidän yhteiskunnassa on se, että me eletään tämmöistä kertakäyttötaloutta, eli niin sanottu lineaaritaloutta, missä me louvitaan raaka-aineita, valmistetaan tuotteita ja käytön jälkeen ne poistetaan käytöstä.

Jussi Latvala: Pajamassa tapauksessa jopa yhden käyttökerran jälkeen.

Jussi Latvala: Ja on tota ihan tilastojen valossakin, niin me joka vuosi louvitaan 100 gigatonnia raaka-ainetta maaperästä ja tästä määrästä 7,2 prosenttia päätyy takaisin kiertoon sen ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Jussi Latvala: Eli tämä on aika hälyttävä luku ja trendi on ollut laskeva, niin meidän pitäisi puhua enemmän kiertotaloudessa ja kiertotalousmallista.

Jussi Latvala: Hetkinen se luku on ollut laskeva, se pienenee.

Jussi Latvala: Joo, kyllä tosin, kun ehkä voisi ajatella, että kun listään syntypaikkalaittelua ja puhutaan paljon kierrätyksestä, niin itse asiassa luku on laskeva.

Jussi Latvala: Ja tämä on mielestäni aika hälyttävä luku ja pitäisi herättää sitä keskustelua, että meidän täytyy enemmän siirtyä tällaiseen kiertotalousmalliin, missä materiaalit pidetään pidempään kierrossa.

Jussi Latvala: Joskus sekoitetaan sana kierrätys ja kiertotalous, ne on kaksi eri asiaa.

Jussi Latvala: Kierrätys on osa kiertotaloutta, mutta se on vain yksi osa.

Jussi Latvala: Kiertotaloutta on oikeastaan paljon laajempi talousmalli, missä lähtee oikeastaan siitä tuotteiden suunnittelusta.

Jussi Latvala: Eli suunnitellaan niistä kestävämpiä, suunnitellaan niistä pidempiaikaisia, uudelleen korjattavia, kierrätykseen soveltuvia.

Jussi Latvala: Tässä kiertotalousajattelussa pidetään materiaalit kierrossa pidempään, uudelleen korjaamalla.

Jussi Latvala: Käyttämällä pidempään ja sitten aikanaan, kun he päätyy elinkahdassa päätökseen, sitten voidaan vielä purkaa osiin ja käyttää vaikka ne raaka-aineet uudelleen.

Jussi Latvala: Tämä on aika kaukana siitä, missä me yhteiskuntana tänä päivänä eletään.

Jussi Latvala: Tämä on ehkä se, mistä meidän pitäisi keskustella enemmän, että löydetään ja valmistaa sellaisia tuotteita, mitkä soveltuu kierrätykseen ja osa kiertotalouteen.

Jussi Latvala: Sitten jos päästään siihen kertakäyttömuovituotteisiin.

Jussi Latvala: Koska on toki selvää, että kaikkia sitä muoveita, mitä me käytetään, ei sovellu kierrätykseen sellaisenaan ja on paljon kertakäyttömuovia meidän yhteiskunnassa.

Jussi Latvala: Mutta siinä meidän täytyisi miettiä sitten, että ne kertakäyttötuotteet valmistetaan kestävistä raaka-aineista ja erityisesti biohojavista materiaaleista, joilla me varmistetaan, että se ei lisää meidän mikromuoviongelmaa.

Jussi Latvala: Voitko miettiä, sinulla on hyviä tämmöisiä haastavia ja kriittisiä kysymyksiä tässä.

Jussi Latvala: Jos minä nyt olen tämmöinen, sanotaan big plastic pohatta miljardööri, istun jossain penthouse-konttorissa ja mietin, että okei, ihan hyvä idea tämä, mutta joo totta, te ette käytä neitseellisiä fossiilisia raaka-aineita, mutta kuinka energiatehokasta tämä teidän toiminta on?

Jussi Latvala: Koska okei, mistä voi sanoa vaikka mitä, me käytetään fossiilisia raaka-aineita, mutta ainakin se energia, mitä me laitetaan sisään tähän prosessiin,

niin siitä ei mene mitään hukkaan, me ollaan viilattu tämä täysin kondekseen tämä koko prosessi, en tiedä pitääkö sitä edes paikkaansa, mutta voisin kuvitella, että se on aika hiottu.

Kuinka paljon tässä, mikä se energian hyötysuudet tässä teidän prosessissa on? Kuinka paljon siihen menee energiaa hukkaan, kuinka paljon menee siihen lopputuottajaiseen?

Jussi Latvala: No siihen aika paljon riippuu, että minkä tyyppisistä tuotteista ja materiaaleista me puhutaan, eli puhutaanko meitä valmistetaan,

polttoaineita tai kemikaaleja tai meidän tapauksessa tietyn tyyppistä biohojavaa muovia, niin se hyvin paljon riippuu siitä, mikä se lopputuote on.

Tässä mä ehkä haastaisin sitä keskustelua tässä, että voisi kysyä, että onko meillä muita vaihtoehtoja. Eli kun me elämme tässä yhteiskunnassa tilanteessa, jossa materiaalit hupenee ja uskon, että tulevaisuudessa me tulemme elämään

resurssiniukkuudessa, eli kun meillä ei ole niitä raaka-aineita, ainakaan kestävästi tuotettua raaka-aineita, millä valmistetaan kaikki ne tuotteet, joita me tulevaisuudessa tarvitaan.

Sitten kun mietitään, että tämä hiilis- ja talteenotto- ja hyötykäyttö on yksi osa tätä ratkaisua, eli yksi lisäratkaisu tähän, millä me voidaan valmistaa kestäviä materiaaleja, kyllä se tarvitsee paljon energiaa ja isoin energiasyöppö tässä oikeastaan on se

vedyn valmistus, joka vaatii paljon uusiutuvaa sähköä, mutta tässä uskon, että Suomi on äärimmäisen hyvässä asemassa, koska meillä on rakenteella paljon uusiutuvaa energiaa ja jos me ei tässä onnistuta, niin sitten voisi kysyä, että kuka sitten onnistuu.

Se on muuten hyvä pointti. Tämä on kyllä aikamoinen koelabra tämä maa tällä hetkellä ja siis mun mielestä myös enemmänkin positiivisella tavalla, että jos tämä onnistuu, niin se onnistuu varmaan todella hyvin.

Mutta kukaan ei näe tulevaisuuteen. Mutta kyllä, jos se energia tulisi jostain sellaista lähteestä, joka itsessään jo päästää paljon, niin sitä voisi kysyä, että mitä järkeä tässä on.

Mutta Suomihan on hyvä esimerkki maasta, jossa tämmöinen voi olla ihan järkevä kokeilla ja kehittää. Ei se varmaan kauhean energiatehokasta ollut se muovinkaan tuottaminen alussa, voisin kuvitella. En tiedä, pitääkö tuo ikään paikkansa, mutta tuo on arvaus, valistunut arvaus.

Yksi sellainen kiinnostava kysymys, mikä tulee mieleen on se, että kuinka, kun tämä muuttaa ikään kuin ajattelua täysin hiilidioksidista, joka nähdään ennen yhdekseen päästönä tai tämmöisenä kasvihuonekaasuna, varmaan riippuu minkälainen.

Jos sä oot ilmastotutkija, sä näet sen ehkä vähän erilaisena kuin joku teollisuusvampu. Mutta tässä tilanteessa se ajattelu muuttuu täysin ja hiilidioksidista tulee raaka-aine, jota voi jalostaa jonkun toisen materiaalin käytössä tai siis valmistamisessa.

Eli kysymys, kuinka, puhuit resurssiniukkuudesta, kuinka niukka resurssi hiilidioksidi on tai kuinka paljon me voidaan tai pitäisi viedä tämmöistä kiertotaloutta teollisuutta siihen suuntaan, että me aletaan käyttää sellaista asiaa kuin hiilidioksidin raaka-aineena.

Eikö sekin ole kuitenkin myös aika tärkeä asia? Eihän me ihan kaikkia hiilidioksidia varmaan kannata ottaa tai käyttää tämmöiseen.

Eli jos me mietitään ylipäätänsä hiilidioksidien roolia tänä päivänä, niin on totta, että siitä oikeastaan mielletään vain ilmastoon lämmittäväksi kasvihuonekaasuksiin.

Ja näinhän se on. Mutta sitten jos mietitään, että millä me ratkaistaan tämä resurssiniukkuushaaste, jossa me yhteiskunnassa eletään, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä, oli sitten kyse muoveista, kemikaaleista.

Eli jos mietitään, että mitä me käytämme tänä päivänä, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä, oli sitten kyse muoveista, kemikaaleista.

Eli jos mietitään, että mitä me käytämme tänä päivänä, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä.

Eli jos mietitään, että mitä me käytämme tänä päivänä, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä, niin lähestulkoon kaikki ne materiaalit, mitä me käytämme tänä päivänä.

Tuo on hyvä kysymys ja aika usein minulta kysytään, että onko jätteen poltolla roolia enää vuosikymmenten päässä.

Samanaikaisesti Euroopassa kaikesta jätemäärästä, mitä syntyy, niin yli 20 prosenttia kaatopaikataan edelleen.

Vaikka pohjoismaissa ollaan aika hyviä kierrättejä ja jätettä ei synny yhtä paljon, niin monissa Etelä-Euroopan maissa se yleisin tapa käsitellä jätettä on kaatopaikkaaminen.

Nyt EU on asettanut tavoitteekseen vähentää ja päästä 10 prosentin kaatopaikkaamis enimmäismäärä.

Tämä tarkoittaa se, että kun siirrytään pois kaatopaikalta, niin kaikki se jäte, joka tänä päivänä päätyy kaatopaikalle, ei suinkaan sovellu sellaisenaan materiaalikierrätykseen.

Eli jätteen poltolla on hyvin keskeinen rooli tulevaisuudessakin.

Ja vaikka me syntypaikkalaitellaan, me lisätään kierrätystä, niin suinkaan kaikki ne materiaalit ei sovellu sellaisenaan kierrätettäväksi.

Eli jätteen poltolla on hyvin keskeinen rooli nyt ja tulevaisuudessa.

Ja sitten jos katsotaan Suomen tilannetta, missä me ollaan, niin Suomessa organisen jätteen kaatopaikkaamiskielto on astunut voimaan 2016.

Ja oikeastaan juuri jätteen polttolaitosten ansiosta me ollaan pystytty ajamaan alas tämä kaatopaikkaaminen.

Ja tänä päivänä alle prosentti siitä meidän yhdyskunta tästä päätyy kaatopaikoille hyvin pitkälti juuri jätteen polttolaitosten ansiosta.

Ja sitten jos katsotaan vielä potentiaalia, että tämä 100 miljoonaa tonnia yhdyskuntaista, mitä poltetaan Euroopassa, niin nyrkkisääntönä voi sanoa, että yksi tonni poltettua jätettä synnyttää yhden tonnin hiilioksidipäästön.

Eli meillä on se 100 miljoonaan tonnin raaka-aine potentiaali pelkästään tällä jätteen polttosektorilla.

Tässä on aika valtava potentiaali, mitä meidän kannattaisi hyödyntää ja millä me voidaan korvata sitä.

Mitä matikkaa tuossa pitäisi soveltaa, jos miettii, että mitä siitä sadasta tonnista saa tehtyä? Kuinka paljon muovia tuosta määrästä saisi tehtyä teoriassa?

No oikeastaan jälleen kerran vähän riippuu, minkä tyyppistä muovea siitä tehtäisiin, mutta jos me lähdetään, yleisesti puhutaan 90 prosentin hiilioksiditalteenotosta.

Eli tässä sadasta miljoonasta tonnista 90 prosenttia voitaisiin ottaa talteen.

Ja siitä riippuu oikeastaan.

Mitä teknologiaa käytetään, että kuinka paljon siitä sitten voidaan konvertoida muoveiksi.

Ja tämä riippuu hyvin pitkällä, että minkä tyyppistä muovia.

Eli siinä mielessä hiilioksissa me voidaan valmistaa myöskin näitä valtamuoveja, mistä aikaisemmin puhuin, tai sitä voidaan valmistaa meidän kehittämällä fermentointiteklogialla myöskin biohojavaa muovia.

Ja tämä riippuu hyvin pitkällä.

Sitten puhutaan semmoinen 40-60 prosentin hyötyasteista.

Riippuu vähän, että minkä tyyppistä muovia me halutaan valmistaa.

Mä tykkään tosi paljon siitä, että tämän reseptin salainen ainesosa on joku bakteeri.

Musta se on aika siisti ajatus sellaisenaan.

Mites bisnespuoli tässä?

Te ootte siis, voitaisiin alussa, että teillä on 19 eri toimipistettä.

Onks ne jätteenpoltolaitoksilla?

Nyt mä unohdin, mihin se 19 viittasi?

Itse asiassa oli 90 laitosta.

Mutta sitten jos katsotaan pelkästään, pystytään tässä jätteenpoltossa, niin Suomessa meillä on kolme laitosta.

Ruotsissa kaksi ja Tanskassa yksi.

Ja meidän vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat noin 600 000 tonnia.

Eli itse asiassa meillä on noin 600 000 tonnia raaka-ainetta meidän omissa laitoksissa, mitä me tulevaisuudessa halutaan ottaa talteen.

Ja hyödyntää uusien materiaalien valmistamiseen.

Niin just, okei.

No mitä signaaleja maailmantaan teille tullut?

Mitä diilejä te ootte jo solminnut sen suhteen, että ihmiset sanoivat, että hei, me voitais ostaa tätä biohajoavaa muovia, jota te teette tuosta savusta?

No toki tuossa joutuu vähän vielä jarruttilemaan, että ihan kaupasta ei vielä tätä tuotetta saa saostettua.

Mutta me ollaan nyt oikeastaan siinä vaiheessa, että me ollaan skaalaamassa tätä.

Tätä teknologiaa. Me ollaan kehittämässä meidän omia prosesseja.

Ja tosiaan tämä näyte purkii nyt maailman ensimmäinen näyte siitä, että mitä sitä voidaan tehdä.

Okei. Ja suurikunnalla saadaan nähdä se, jos se on maailman ensimmäinen oikeasti. Toihan saattaa olla iso juttu tulevaisuudessa.

Uskotaan, että varmasti on. Ja itse asiassa nyt tänä vuonna loppuvuodesta meillä käynnistyy ensimmäinen pilotointi, missä me pilotoidaan koko tätä prosessia.

Ja siinä me valmistetaan jo sitten ensimmäinen.

Isompia eriä muovia. Mutta edelleen puhutaan tämmöisestä THK-vaiheessa olevasta teknologiasta.

Eli kaupalliseen tarkoitukseen me tähtäämme vielä ennen vuosikymmenen loppua.

Okei. Niin just. Ja te olette siis kuitenkin keskustellut. Mikä teidän visio tämän suhteen on tulevaisuudessa?

No visio lyhykäisyydessään on se, että halutaan pitää kaikki materiaalit kierrossa.

Ja halutaan nimenomaan pitää ne materiaalit, mitä on kerran valmistettu kierrossa mahdollisimman pitkään.

Ja tässä päästään tavallaan siihen karvontyöksen visioon, että tämä on oikeastaan uusi tapa kierrättää.

Tämä on uusi tapa kierrättää sitä materiaalikierrätykseen sopimatonta jätettä, mitä me tänä päivänä poltetaan.

Ja nimenomaan se uutuusarvo siinä on, että me kierrätämme sen jätteessä olevaa.

Raaka-ainetta, sitä hiiltä uudeksi materiaaliksi.

Samalla kun me voidaan tehdä jätteen poltusta lähes päästötöntä.

Eli tämä on se isoin visio meille.

Me uskotaan siihen, että me halutaan nimenomaan ottaa talteen se hillioksidi ja sitoa se tuotteisiin.

Toisin kuin sitä voi tehdä vaikka kemikaaleja tai polttoaineita, mutta me uskotaan, että me halutaan nimenomaan ottaa talteen ja sitoa se tuotteisiin.

Ainakin itse pidän aika mahtavana ajatuksena.

Me voidaan valmistaa tuotteita ja sanoa, että itse asiassa tämä on tehty hiililioksidista.

Mitä ei kovin moni tule edes ajatelleeksi, niin tehdään jostain pahasta, itse asiassa jotain hyvää, millä me sitten tätä ilmastokriisiä ja kiertotaloutta tuetaan omalta osaltamme.

Joo. Mikä ton hinta on? Sekin on muovissa yksi etu.

Koska sitä tehdään niin paljon ja koska se on niin hiottu se prosessi.

Maksa kauheasti. Sitä voi ostaa tuosta noin vaan enemmän tai vähemmän. Entäs ton suhteen? Onko se kallista?

Toki se on kallimpaa kuin perinteinen muovi. Tässä ehkä päästään siihen tavallaan haasteeseen just, että kun valmistetaan niin valtavia volyymeja ja öljy sinällään on raaka-aineena liian halpaa.

Tässä meidän täytyy löytää sellaisia kannustimia, millä nimenomaan tämän tyyppisiä teknologioita.

Ratkaisuja tuetaan laajemmassa mittakaavassa ja toki tämä tarvitsee taakseen myöskin muita toimijoita ja ehdottomasti uskotaan, että tämä hiilidioksiditaalteenottojen hyötykäyttö ratkaisu laajemmin on semmoista, mitä tarvitsee niitä poliittisia päätöksiä ja oikean tyyppisiä kannustimia, että me voidaan korvata sitten tämä hyvin halpa fossiilisen raaka-aineen käyttö.

Niin, eli te metsäätte myös siihen, että me reguloidaan enemmän.

Mä uskon, että tämä on tulevaisuutta ja yhtenä tämmöisenä mekanismina ehkä on tämmöinen esimerkiksi EU-päästökauppa, joka lyhykäisyys tarkoittaa sitä, että mikäli sinulla on fossiilisia päästöjä, niin sä joudut maksaa siitä.

Ja tämähän on yksi tehokas tapa nimenomaan kannustaa siihen, että ottaisit päästöt talteen ja hyödyntäisit joko vastaan.

Varastoisit ne tai sitten hyödynnäisit raaka-aineen uusia materiaaleja valmistamiseen.

Eli tämän tyyppisiä ajureita ja kannustimia, mikä tekisi fossiiliteollisuudesta kertakaikkisen niin kallista, että laajasti tarkastellaan sitten vaihtoehtoisia ja kestävämpiä materiaaleja, kuten vaikka tämä biohaivamuovi.

Kiitos. Tämä on tosi kiinnostavaa jaksoa.

Mulle tuli mieleen yksi juttu.

Mehän ollaan vähän puhuttu tästä ilmastovaikutuksesta.

Tämä on epäsuorista tai suorasta tämän koko jakson aikana.

Siihen liittyy nimenomaan tämä raaka-aineen käyttö ja kiertotalous ja muut.

Mutta mulle tulee mieleen se hiilen sidonta-aspekti tässä.

Jos nyt ajattelee tätä koko ketjua, niin siinähän siis otetaan talteen hiilidioksidia jätteenpoltosta.

Teette sen absorbointivetyhommelin.

Sitten ne pöpöt tulee fermentoimaan sitä.

Ja sitten siitä tulee biohajovaa muovia.

Jossa se hiili siis vielä on.

Sitten siitä tulee jotain.

Sanotaan nyt vaikka, että te ette siitä ostoskassin.

En tiedä, käytättekö te sitä siihen loppujen lopuksi, mutta esimerkkinä vaan.

Ja sitten se kassi, sanotaan, että joku törppö menee kauppaan ja ostaa sen kassin ja heittää sen luontoon.

Sen muovipussin.

Niin ei pidä tehdä.

Mutta tämä tyyppi nyt tekee sen, koska se on huono päivä.

Tai se on vaan semmoinen tyyppi.

No, ei hätää.

Tämä on teidän tekemää biohajoavaa muovia.

Se tulee hajoamaan sinne.

Se ei jää sinne sadaksi tuonneksi vuodeksi.

Mutta siinä kun se hajoaa, ja se hajoaisi varmaan muussakin tapauksessa, niin eikö se hiili, joka siihen on sidottu siinä tapauksessa, palaa takaisin luontoon?

Mä en tiedä siis, onko tämä relevantti aspekti, jota miettiä, kun mietitään tämän ilmastovaikutuksia.

Mutta miten se, vaikuttaako tämä hiilen sidonta-aspekti mitenkään tähän teidän ajatteluun?

Ja onko täällä mitään konkreettista vaikutusta teihin?

No toi on.

Tosi tärkeä kysymys, ja ehdottomasti on tärkeää, että me sidotaan se hiili siihen tuotteeseen.

Mutta sitten kun mietitään ne tuotteet, mitä me voidaan valmistaa, oli se nyt sitten ostoskasseja.

Toki siihen soveltuu mekaanisesti kierrätetty muoja paljon paremmin, ja itse asiassa me valmistamme niitä Suomessa, ja olemme tehneet jo vuodessa 2016.

Mutta sitten mitä hiilisyyksiä voitaisiin tehdä, niin se on enemmän korkeamman jalostusarvon tuotteita.

Ne voi olla lyhyitä.

Nyt kestoisempia tai pidempikestoisempia, mutta toki ne suunnitellaan keräysjärjestelmään.

Eli siinä mielessä tämä, kun se tuote aikanaan tulee elinkaaren päätökseen, se voidaan uudelleen kierrättää.

Se soveltuu vaikka mekaaniseen kierrätykseen, tai jos se ei sovellu, niin sitä voidaan polttaa ja uudelleen napata se hiili talteen.

Eli siinä me voidaan aidosti luoda tämmöisiä suljettuja hiilen kiertoja, ja se on myöskin meidän visio, että me saadaan.

Sitä kautta pidettyä se hiili sidottuna siihen tuotteeseen koko elinkaaren ajan.

Okei. Vitsi, kiinnostavaa. Hei, onnea ja menestystä teille.

Sisti, että Suomessa tehdään innovaatioita, ja toivottavasti tämä lähtee pyörimään.

Toivottavasti te saatte tässä toimivan homman. Kiitos Tori.

Kiitos oikein paljon.

Joo, kiitos oikein paljon.

Ja kiitos teille katsojille, että kuuntelijat seurasitte koko jakson.

Tämä oli FutuCast. Mä olen Isak Rautio, ja me nähdään ensi maan.

Otetaan taas. Moido.